Kevättä kohti

 

Lueskelin helmikuun alussa Sutisen Heimojen Suomi-kirjan ja hämmästyin, miten tuttuja kaikki nuo tarinat olivat kansakouluajoilta. Aloitin koulun 1959 ja topeliaaninen henki vallitsi tuolloinkin vielä koulukirjoissa. Tarkkaan olen omaksunut kuvaukset suomalaisista heimoista, joita siis oikeasti ei ole olemassa, tarinat ja paikat ovat. Muistan jopa useampien maakuntalaulujen sanat... Lapsuuden varjot sotasuru ja -pelko ovat palanneet entistä synkempinä, niitä en kuitenkaan tässä harrastusblogissa käsittele.

TYttären perhe vieraili talvilomalla ja ompelin lastenlapsille paidat. Kankaat on tilattu Saksasta, Königreich der Stoffe. Paitojen kaavat ovat Ottobresta, keltaisen paidan hihakaavat piirsin uudelleen ja kaavakin on yhdistelmä aikuisen ja lapsen kaavasta. Sain vihdoin aikaiseksi toimitettua tyttärille netistä tulostamani mittataulukot lastenlasten mittamerkintöjä varten, jatkossa on  helpompi vailta oikeita kaavakokoja. Kävimme myös tyttären kanssa ostamassa kankaan kaavaan, jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Mukava vaihteeksi tehdä jotain erilaista.

Tein vielä talven pakkasilla kylvöjä kotoa löytyneistä siemenpussien lopuista ja itse kerätyistä siemenistä. Ainoastaan orvokkipussi oli uusi, lahjaksi saatu, enkä kyllä tiedä olisiko niitä kuulunut kylvää ulos. Kovin kummoisia tuloksia en näistä odota, keväällä sen sitten näkee. Sisäkylvöjä en ole tehnyt, viime vuonna kasvatin kelloköynnöksiä, enkä halunnut nyt mitään niin pitkäaikaista (ja isoa). Kylvän vain valkoista Miinaköynnöstä, Ipomoea quamoclit, kesäköynnöksiksi. Ihmettelin vain, kun norjankielisessä ohjeessa esikasvatuksen pituudeksi oli annettu 3-4 viikkoa, muilla pohjoismaisilla kielillä myös suomeksi 4-8 viikkoa. Päätin vielä odotella huhtikuun alkuun.

Lumen sulaminen kestää tänä vuonna ja monin paikoin maata peittää paksu jääkerros. Voi olla, että talvituhoja tulee, mutta kevään saapuminen ilahduttaa yhtä kaikki. t. HennaMar