Sinivoittoista

 

Toisin kuin tulppaaneista, tiedän varmasti, mistä nämä Tiibetinkoirankielet eli Kesälemmikit (Cynoclossum amabile) ovat pihaan tulleet. Sain nimittäin vuosia sitten kaksi pussillista siemeniä siskoltani ja sen jälkeen ne ovat kaksivuotisina vaeltaneet ja myös lisääntyneet kaikkialle pihaan.Eniten on sinisiä , joitakin valkoisia ja joskus vaaleanpunaisia. Ei haittaa yhtään, päinvastoin, nämä sopivat kaikkien kasvien seuraan ja ne on helppo poimia kokonaisina pois, kun kukinta on ohi. Oisko tämä nyt sitten sitä dynaamista puutarhasuunnittelua (?), ainakin tarhuri pysyy liikkeessä...

Myös ommelluissa vaatteissa on paljon sinistä. Tämä kietaismekko on ommeltu Ottobre Woman-kaavasta muokaten, toivottavasti on sopiva. Valkoinen oli niin voimakkaasti läpinäkyvä, että laitoin mekkoon kokovuoren. Pikkuveljelle ompelin laatikkopaidan, jonka selkäosa on yksivärinen sinininen. Vanhassa Ottobressa oli hauskasti sama kaava sekä pienemmässä että isommassa koossa. Ompelin pienemmän koon viime kerralla serkkupojalle. Tällainen laatikkomalli on toivon mukaan viileämpi kesäkuumalla, joka meille on jo saapunut. 

Keväinen kosteus on suorastaan röyhäyttänyt kaikki kasvit. Onneksi näin, sillä talvikylvöistä ei tullut oikein mitään, ainoastaan punapäivänkakkarat ja ritarinkannukset itivät enemmän.(klik). En tiedä , mikä oli vikana aika, paikka vai multa vai joku muu? Ostamistani perennojen siemenistä iti vain verikurjenpolvi: yksi ainoa! Itse kerätyistä en saanut ainuttakaan paratiisililjaa, vaikka viime vuonna niitä tuli parikymmentä ja karhunjuuria tuli kaksi. Huomasin nyt, että karhunjuuri oli itse pitänyt huolen lisääntymisestä ja pieniä taimia on kukkamaassa ja poluilla kymmenkunta.

 Ja kyllähän se taimettaminen onnistuu, kun on oikeat otteet. Mies laittoi uuden omenapuun tukikepiksi viime vuonna vanhasta puusta leikatun oksan ja nyt siitä on kasvamassa viisi uutta versoa, vaikka keppi oli ollut vajassa vuoden. Taitaa olla niinkuin norjalaisessa puutarhaohjelmassa sanottiin eli että elävää omenapuuta ei leikkaamalla saa tapettua. Puutarhan vehreydestä nautitaan nyt, viis hyttysistä! t. HennaMar

Kevätompeluja

 

Kevät edistyy, vaikka onkin ollut kylmää ja sateista. Sade toisaalta saa pihan pursuamaan vihreää ja paljon on kukkiakin. Olen vuosien mittaan laittanut silloin tällöin muutaman tulppaanisipulinkin maahan. Yleensä laitan vain pikkusipuleita, koska isommat eivät tahdo pihassa menestyä. Punaiset Darwin-tulppaanit ovat parhaiten säilyneet ja pihassa niitä on nyt tullut useaan kohtaan, osa harvemmassa, koska ovat jonkin vuoden jäännöserää, mutta kyllä kirkas väri erottuu yksinäisenäkin.

Saumuri palautui entistä ehompana ja olen päässyt pienetämään kangaspinoja. Mademoisellelle lähestyvää syntymäpäivää varten puolihame ja pusero. Tuon hameen ompelin kyllä jo aiemmin kotona löytyneistä kankaista. Röyhelöleveydet ja pituudet määräytyivät kangaspalojen mukaan, mutta kivasti nuo värit sointuivat yhteen. Reunaan vielä kotoa löytynytta röyhelokuminauhaa. Tällaisia vapaita kesävaatteita on kiva suunnitella ja tehdä. Koska viskoosipellava on vähän läpikuultavaa, ompelin vielä alushameenkin, paloista senkin.

Ompelin vielä brodyyripuseron tarvittaessa t-paidan päällä pidettäväksi. Brodyyrikangas on tilattu, mutta sattumoisin samaa, josta tein kaksitoista vuotta sitten toiselle neidille mekon. En vuorannut, mutta hihansuut ompelin valkoisesta resorista, koska kangas on aika kovaa. Tähän upposi lähes viimeinen kappale kukallista kangasta, joka on jostain yli kymmenen vuoden takaa. Pikkuveljelle vielä perusteeppari ja sitten onkin aika koota syntymäpäiväpaketti. 

Seuraavaksi ompelen toiselle sisarusparille. Oma mekkokangas on pyörinyt mielessä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sopivaa kaavaa. Kesälämpöä odottaen t. HennaMar 

Alkuja

Koskapa kevät pysähtyi huhtikuuksi, pihan vehreytyminen pysähtyi. Kuvan silmut on kuvattau eilen 11.5., tänään näyttää jo toisenlaiselta lämpöaallon vuoksi. Puuvartiset näyttävät selvinneen hyvin talvesta, kaikista perennoista ei voi olla vielä varma. Myöskään kasvilaatikon talvikylvöissä ei vielä näy paljonkaan taimia saa nähdä tuleeko niitä vielä.

Ompeleminen on myös ollut tauolla. Aloin ompelemaan vanhojen pussilakanoiden ehjistä osista tyynyliinoja, kun saumurini alkoi tehdä ihan outoa tikkiä. Kun uudelleen langoitukset ym. temput eivät auttaneet, veimme koneen korjaajalle. Kuinka ollakaan, kun konetta liikkeessä testattiin se teki tikkiä ihan ok. Jätin kuitenkin saumurin huollettavaksi. Kun kahteen viikkoon ei kuulunut mitään, soittelin perään. Huolto oli tehty ihan tavanomaisesti ja vasta konetta testatessa olikin huomattu, että paininjalasta oli toinen silmukkaa muodostava piikki poikki. Uuden osan metsästys ei kuulemma ollutkaan helppoa, koska saumuri on noin 15 vuotta vanha. Harmitti, kun muutenkin on ollut mietinnässä saumurin vaihto, kun sillä on niin paljon ommeltu. Tosin nämä ompelulaitteet taitavat olla siitä poikkeuksellsia, että ne kestävät muita kodinkoneita kauemmin. No uusi jalka löytyi ja maksoi 15 € + huolto. Mieskin totesi konetta hakiessa, että tämä sai olla viimeinen huolto eli saumuroin sen, mitä tällä huollolla onnistuu ja sitten on edessä uuden koneen valinta. Kierrätystyynyliinat ovat nyt valmiina, tuo ketunpää tyynyyn odottaa aikaa, jolloin pääsemme valitsemaan uutta sohvaa olohuoneeseen. (Tilasin kangaspalan kyllä vahingossa, kun luulin trikoiseksi.)

Niinhän siinä sitten kävikin, että 'jouten ollessani', kun pihallakaan ei ollut tekemistä, tuli tilattua aika monta kangasta. Kuvassa kankaita sekä lastenlapsille että mekkokangas itselleni. En oikein osaa toimintamallia, jossa useita vaatteita leikataan ensin ja sitten ommellaan. Ainoastaan Mademoisellen brodyyripaita tuli kaavoitettua ja leikattua osittain. Nyt riittää leikattavaa ja ommeltavaa, mutta taidan odottaa ensin, että minikesä menee ohi. t. HennaMar

 

Kevään aikaan

 

Hauskasti Königreichin kankaan värit ovat kuin suoraan krookuksista ja lisänä vielä taivaan sininen. Vuosi on taas kulunut ja on aika lähettää kevään synttäripaketti. Tämä toppitunika tosin on isolle siskolle eikä päivänsankarille.

Nyt kun on aikaa, luin mielenkiintoisen kirjasen itse ajan olemuksesta. Kirjoittaja on minulle ennestään tuntematon, mutta hän näyttää pitävän yhdessä kirjan kuvittajan kanssa yhteistä blogia EyeOnArt. Molemmat tekijät ovat suomalaisia Aasian taiteen tuntijoita ja tässä kirjassa kuvataan ajan käsitettä niinkuin se on ymmärretty historiassa alkaen ajasta ennen ajanlaskua ja myös eri kulttuureissa ja ehkä tulevaisuuttakin ennakoiden. Aihetta on laajasti käsitelty ja paljon oli minulle uutta tietoa esim, että suomen kielen lounastaminen tarkoittaa ruokahetkeä auringon paistaessa lounaasta eli määrittelystä ennen kelloja. Toki muutama ihmeellinen kellokin oli kirjassa kuvailtu mm. Mannen Jimeishou ja Corpus Clock Ajan syöjä, josta piirros kirjassa on mainio. Vaikka kirja tuo monessa kohtaa esiin, että aika ei ala eikä pääty ja se useimmiten on ymmärretty kehänä niin loppuun on piirretty Maailma aikajanalla, josta löytyy useitakin eri aikoina eri kulttuureissa määriteltyjä ajan alkamiskohtia. Kirja osui silmiini kirjastoon varauksia tehdessäni eli netin kauttakin voi poimia mielenkiintosia uutuuksia. Kirjassa kerrotaan kuinka  tähdet ja planeetat sekä niiden muodostamat kuviot ovat olleet aina kiinteä osa ajan käsitettä ja määrittelyä ympäri maapallon. 

Tähtikuvioita on tässä syntymäpäiväsankarin puvussakin. Kuusi vuotta täyttävälle tein ihan vaan collegepuvun, kankaat Kangas-Mallasta.  Pakettilähetykseen täytyy toki lisätä joitain 'oikeitakin' lahjoja pehmopakettien lisäksi. Ensimmäisen rokotteen olemme saaneet, joten nyt voi jo toivoa tapaamista ehkä kesällä. t. HennaMar

Pientä vaihtelua

 

Lämpimämmät ilmat ovat tuoneet pientä vaihtelua tähän eristyselämään. Pihalla alkavat ensimmäiset sipulikukat jo avautua ja vihdoin lumikelloa on muuallakin kuin, mihin sitä monta vuotta sitten istutin. Alkuperäisistutuksen kukkien määrä on vähentynyt, mutta villapajun juurelta löytyi uusia kasveja. Niinkuin näkyy pihan kevätsiivous ei vielä ulotu tänne, vaikka mies ahkeroikin auringon innoittamana. Pihakierroksia keväällä on kiva tehdä. Kun jäät ovat sulaneet voi muut kävelyretketkin valita mielensä mukaan ja olen koettanut kävellä sellaisia teitä, joilla en ole ennen kävellyt tai joiden reittiä olen kulkenut kauan sitten.

Kuten ennenkin olen kertonut, kankaiden valinta nettitilauksiin on vaikeaa ja nyt kävi niin, että kun tilasin miehen paitoihin kahta kangasta niin toisessa on ripaus keltaista ja toisessa jopa sinililaa!! Näytin kyllä näitä hänelle ennen tilausta, mutta ilmeisesti hän ei ole katsonut kovin tarkasti, koskapa apinatkin tulivat yllätyksenä. Kankaat ovat Kangas-mallalta ja Ommelliselta, kaava Ottobren kaavasta muokattu. Nämä olikin helppo ja nopea tehdä, kun kaava on tuttu. Vähän oudompaa ompelua olen tehnyt, kun mies pyysi muokkaamaan A4-muovitaskuista A5-taskuja. Hän pujottaa paperin taskun sisälle ja minä ompelen loivalla siksakilla yläreunan, jolloin tasku on käännettävissä kahteen symmetriseen palaan. Taskuihin tulee ensipäiväkuorien kokoelma, enää muutama sata jäljellä... Tilasin Suomalaisesta noita kirkkaita taskuja ja eka kerralla, kun tilasin 2 pakkausta = 200 sain 2 kpl! Asiakaspalveluakin nauratti ja korvaava toimitus tuli nopeasti. Aurinko houkuttelee taas pihalle,  t. HennaMar

Ompelumaniaa?

 

Tilasin yksivärisiä kankaita vaalentamaan Königsreichen kankaiden tummuutta ja ompelin toisen tyttären lapsille vaatteita pakettiin laitettavaksi. Nyt kun emme ole heitäkään tavanneet kuin pikaisesti, tuntuu että olen entistä enemmään ulkona lasten vaatteista. Tuo collegeliivin kaava on Ottobresta vuodelta 2013 ja voi olla, ettei tällaisia käytetä enää. L.A.P. nimesi liivin nimittäin 'gansteriliiviksi' ?! Tilasin kokeeksi uuden lasten/nuorten vaatteiden kaavalehden Katia Kangas-Mallasta ihan uusien ideoiden saamiseksi. Tuollaisen paksun vaatteen ompelu on aina yhtä hankalaa, mutta sain sen sitten lopuksi tehtyä.

Isosiskon puseroon tilasin meleerattua trikoota, joka väriltään nyt tällä kertaa osui oikeaan. Kankaan tuntu on kuitenkin vähän karhea ja epäilen sen kutittavan pitäjäänsä. Ompelin tuon alemman puseron, jossa on oranssi resori tummanpunaisesta trikoosta tarkoituksena, että sitä voisi käyttää kevyenä aluspaitana. Tuo kangas taas oli kuitenkin aivan liian napakkaa ja kovaa siihen tarkoitukseen, joten ompelin sitten vain pitkähihaisen puseron. Kaikki kaavat muokattu Ottobren kaavoista ja tuo kukkapusero niistä vanhemmista, joissa usein on mielenkiintoisia leikkauksia.

Samalla kun olen ommellut , olen katsellut, miten muut harrastelijaompelijat ompelevat ! Löysin sattumalta Areenasta harrastelijaompelijoille tarkoitetun ohjelman Suuri Ompelukisa (The Great British Sewing Bee, BBC). Areenasta löytyy kaudet 5 ja 6, jotka ovat vuosilta 2019 ja 2020. Ohjelman jaksoissa on aina kolme tehtävää: ensin ommellaan paikan päällä jaetusta kaavasta, johon myös kankaat valitaan kisapaikan hyllystä, toisena ommellaan tuunaustehtävä ja kolmantena on sitten kotona etukäteen tiedossa ollut vaate, johon tuodaan kaava ja kankaat. Tuo kolmas ompelu sovitettan elävälle mallille.On mielenkiintoista nähdä, miten osallistujat valitsevat kankaita ja miten he toteuttavat työnsä. Kyseessä on kilpailu, jonka finaali ratkaistaan kolmen kesken, mutta aika kivasti formaatti toimii ompelusta kiinnostuneille katsojille, ainakin minulle. Katsoin viidennen kauden lähes putkeen, kun sen löysin. Tuunaustehtävistä mielenkiintoisin oli se, jossa tuotiin ommeltavaksi edellisiltä kerroilta jääneitä tilkkuja. Kuulemma harrastelijoiden kankaista noin 30 % menee hukkaan.

Kelloköynnökset on nyt kaikki ruukuissa ja niitä on yhteensä 16, kun tänä aamuna yllättäen ilmestyi vielä yksi. Ahtaasti ovat, täytynee osa siirtää maahan, jos kesään selviävät. Tein norjalaisen Minun puutarhani-ohjelman ohjeilla eli liotin siemenet vedessä ja inhan limaisia niistä tulikin, joten joissakin on ollut kaksi tai kolmekin yhdessä. Siemenet neuvottiin asettamaan pystyyn, mikä oli vähän ongelmallista sammalnapeilla, koska ne ovat niin tiiviitä, mutta minulla on tuntuma , että lähes kaikki siemenet itivät. Tarkkaa lukumäärää siemenpussin sisällöstä en muista. Tuosta norjalaisesta ohjelmasta pidän kovasti, koska siinä esitellään ihmisten oikeita, omia puutarhoita, joihin tehdään jotain pientä muutosta. Olen kyllästynyt ohjelmiin, joissa pihalle tullaan viiden työkoneen ja tonnien multa-maakuormien kanssa. Puutarha on kestolaji. t. HennaMar

Kelloköynnös ja postipaketti

 

Sammalnapit toimivat hyvin ja taimilla on jo nyt hyvät juuret. Kotelo osoittautui kuitenkin liian matalaksi köynnöksille ja siirsin jo osan turveruukkuihin. Taimimultapussi oli ulkoina ja se täytyi ensin sulattaa. Niinkuin kaikki esikasvattavat tietävät nyt alkaa ne vaikeat vaiheet. Seuraavaksi siirrän kasvit potteineen saviruukkuihin, joihin voi laittaa tukikeppejä. Jossain blogissa oli ohje, että köynnöksen voi aina uudelleen kääntää alas ja se kasvaa taas ylös. Kasvi siirretään sitten aikanaan ulos tukikeppisyheröineen kaikkineen. En nyt juuri löydä tuota ohjetta, mutta kuva on selvänä mielessäni. Näin teen, jos siis taimet säilyvät hengissä. Nyt on ainakin jotain seurattavaa tapahtumattomassa olemisessa.

Ensimmäiset paidat valmistuivat ja paketti lähti kohti Brysseliä. Belgiassa muuten rokotekutsuja lähetettiin postilla ja vain murto-osa kutsutuista saapui paikalle. Oman kokemuksemme perusteella emme ihmettele, missä lienevät kirjeeet. Mademoisellen lintukankaasta jäi aivan pienet palat kangasta, mutta se riitti kuitenkin helmaröyhelöönkin. Moinsieur Ff:n paitaan laitoin punaiset hihat, koska pienikuvioisia autoja oli sen verran vaikea sovittaa. Kangasta jäi näin johonkin toiseen paitaan. Sellaisen virheen tein,että ompeluinnossani unohdin esipestä kankaat. Toivottavasti eivät hirveästi kutistu, toki koot ovat melko väljiä. Seuraavaksi toisen sisarusparin kankaat vuoroon. Kasvua seurailleen t. HennaMar