Vilkas joulun aika ohi

 

Joulun aikaan kaikki lapset ja lapsenlapset vierailivat ihan kuin 'ennen vanhaan' ja olikin mukava viettää yhteistä aikaa. Ilma tosin vähän temppuili ja korkeat hanget sulivat suurimmaksi osaksi pois jouluksi. Keskimmäisen tyttären lahjat toimitettiin etukäteen, koska he poikkesivat vasta tapanina, muutoin lahjat jaettiin yhdessä.

Lasten yöpuvuille  ompelemani tyynyliinapussukat yllä ja alla yöpuvut.

Pyjamat ompelin yhdistelemällä eri kaavoja. Kuvan väritys on vähän kumma, pimeä talviaika himmentää värit enkä oikein vielä osaa käyttää uutta kännykkäkameraa. Nythän päivä on jo inan pitempi ja kohtia kevättä mennään.  Sininen yöpuku tuli jo käyttöön, eiköhän nuo muutkin ole sopivia.Kävimme mademoisellen kanssa valitsemassa mekkokankaan eli sitä seuraavaksi. 

Esikoistyttärelle ompelin Strömsön mallin mukaan viitan keittovillasta. Kangas tuntui nin kovalta, että ompelin kaula-aukkoon silkkihuivin pehmennykseksi. Yritin myös silittämällä pehmentää, ehkä paranee käytössä. Koru ja pitsi ovat molemmat anopin jäämistöstä.

Tänään tuli postissa siemenluettelo, aika valita kesäkukkia! t. HennaMar

Viisitoista

 euroa maksoi tämän kertainen paitapuserokangas. Se on tilattu Virosta Abakhan-kangaskaupasta. Toimitus oli tällä kertaa hidas, mutta kaikki tilaamani tavarat tulivat. Kangas on vähän seersucker-tyyppinen ja karhea. Kaava on yhdistelmä Ottobren kaavoja itselle muokattuna. Minun täytyykin kaiketi tehdä kaikki vaatteet sovitettuna vihreihin nappeihin, joita mies osti minulle kahta eri sävyä isot purkilliset ;-). Vielä noin 2x15 puseroa?

Kävin ostamassa Eurokankaalta toppakangasta yöpukupusseihin ja sen jälkeen onkin sitten kaikki valmista. Pusseja on hauska ommella, koska niihin voi käyttää kaikki vanhat koristenauhat yms. Itselleni jouluksi paras lahja oli uudet kuulokojeet, jotka sain vanhojen tilalle. Niissä vanhoissa ei enää säätövara riittänyt. Hyvin kestivät seitsemän vuoden käytön toisin kuin kännykkäni, joka täytyi vaihtaa, koska akku alkoi hyytyä, kun kolme vuotta tuli täyteen. Ostin edellisen kameran takia ja voin toki sitä tarvittaessa käyttää. Saa nyt sitten nähdä, pärjääkö uuden kameran kännykällä. Kovin isoa summaa ei kolmen vuoden käytöstä viitsi maksaa.

Jouluun on nyt viisitoista päivää ja tänä vuonna maisema näyttääkin lumen ansiosta talviselta. Joulun odotustunnelmissa t. HennaMar

Etsintää

 

Käytiin Käsityömessuilla Tampereella tyttären ja tyttärentyttären kanssa. Olipa kiva pitkästä aika katsella kankaita ilman kuvaruutua. Huomasin, että joitakin toimittajia olin hylkinyt turhaan, koska kuvissa kankaat näyttävät hailakoilta tms. Katselimme myös muotinäytöksen suomalaisten valmistajien vaatteista ja niistä useimmista en ollut edes kuullut. Kankaiden toimittajia olen etsinyt käyttämällä hyväksi koottuja listoja ja nyt totesin, että vaatteiden etsinnässä tulisi tehdä samoin. Pelkällä tuoteryhmänimellä näyttää tulevan vain näitä isoja toimittajia. Mm. Maammekauppa.fi-sivustolla on lista suomalaisista vaatevalmistajista. Olen haeskellut välikausi-/talvitakkia ja todennut tarjonnan kovin kapeaksi, mutta se on ilmeisesti johtunut tavastani hakea.

Messuilta en ostanut juuri mitään: aluksi ei osaa, kun ei tiedä valikoimaa ja lopuksi ei enää jaksa. Mutta olihan se hienoa nähdä kaikkinainen käsitöiden kirjo mukavassa  seurassa. Meiltä oli jäädä osa halleista näkemättä, kun parissakin hallissa oli niin paljon nähtävää. Kankaitakaan ei tällä hetkellä ole hakusessa, kun joululahjat jo ompelin. Kuvan lasiputkihimmelinkin tein jo edeltävällä viikolla. Olisi kyllä jäänyt ilman ohjausta tekemättä. Messuilla syötiin riisipuuroa! 

Talvikylvöt tuli tehtyä ja hyvä niin, tänään on satanut lunta. Edellisistä kerroista oppineena, laitoin tunnuksiksi pelkän numeron ja tein erillisen listan. Ehkä nyt onnistuu tunnistuskin ensi kesänä, jos sieltä jotain itää. Osa siemenistä oli vanhoja, mutta aina voi kokeilla. t. HennaMar

Talvi lähenee

 

Tänä syksynä ruskan värit olivat erityisen kirkkaat perennoja myöten. Etualalla perhoangervo. Nyt pihasta ovat toki värit jo lähteneet.

Neiti Toimelias kuvasi järjestelmäkameralla minulle siemenkotia niistä kasveista, joita aion laitta talvikylvöön. Kuvassa on perhoangervon  (Gillenia trifoliata) siemeniä, jotka näyttävät yhtä keveän haurailta kuin sen kukat. Näitä pitäisi olla helppo lisätä, saa nähdä.

Huomattavasti jämäkämpi on Pärskäjuuren kukinto. Nämä olen alunperinkin kasvattanut Mustilan siemenistä ja laitan niitä lisää, koska pidän niiden komeista lehdistä ja selkeästä rakenteesta. Mustilan mukaan tämä on tumma lajike (Veratrum nigrum), mutta en tiedä ovatko ne ehkä risteytymiä, koska kukinnot ovat eri värisiä eri kasveissa. Tänä vuonna vain yhdessä oli kukintoja, joten varaudun lisäämään.

Yllä olevista malvat ja unikot laitan suoraan kukkamaahan ja kruunukärhön sekä iiriksen lavaan, jotta näen tuleeko niistä mitään. Samoin aion laittaa aiemmin keräämäni kehäkukat suoraan maahan, kunhan ilma vielä kylmenee. Kärhön taimia olen löytänyt pihasta, mutta en ole varma, ovatko ne lähteneet emokasvin latvoista juurtumalla ja iiristä taas olemme jakaneet. Kiva kuitenkin kokeilla. Muitakin kerättyjä ja ostettuja siemeniä on odottamassa lavakylvöjä. Ruusupavun ajattelin kuitenkin kylvää sisälle vasta keväällä.

 Seuraavasta kevästä haaveillen t. HennaMar

Kerroksia

 Vino pino kankaita. Mitäpä muutakaan sitä pakollisella ompelutauolla tekisi kuin tilaisi kankaita?! No nyt on sitten trikoot lastenlasten kaksiosaisiin yöpukuihin joulua varten (!) ja vielä pari ylimääräistä puuvillaa ensi kesään (?). Saumuri tuli kuntoon eikä siinä mitään pahempaa ollutkaan tapahtunut kuten pelkäsin. 

On ollut aikaa myös lueskella, kirjaston varaussysteemin kautta saa usein tilattua uusimpia kirjoja. Me halusimme kaiken on kirja 80-luvusta, otsikko on minusta vähän outo. Totta on, että myös meidän elintaso nousi huimasti noina vuosina, mutta tunne oli pikemminkin hämmästyneen onnellinen kaikista uusista asioista. Elimme noina vuosina perheen 'markkinavuosia'. Termin lainasin Pekka Saurin uusimmasta kirjasta, koska se hyvin kuvaa muutosvauhtia. Siirryimme opiskelun jälkeen työmarkkinoille, asuntomarkkinoille, kulutustavaramarkkinoille ja myös matkustelusta ulkomaille tuli kesäloman vakiokuvio. Kirjan alussa on vuosilista eri vuosien tapahtumista. Niin tuttuja kuten aiheittain jaotetut kuvauksetkin, että välillä kirjaa lukeissa mietti, että miksi itsestään selvyyksistä kirjoitetaan. Vähän niin kuin lukisi omaelämäkerran taustoja. Ainoa meille vieraaksi jäänyt oli citykulttuurin nousu. Valitsimme toisin eli asuimme pienellä paikkakunnalla, jossa ainoat markkinat olivat torilla lauantaisin. Sieltä ostimme lasten kanssa arpoja ;-). Kirjalle miinusta huonosta grafiikasta, vaaleanruskea fontti ei todellakaan ole mukavaa luettavaa täydentävissä teksteissä.

Puutarhan ruska on tänä vuonna erityisen upea. Monesti kasvit kaatuvat ja lakastuvat huomaamattomasti, mutta tänä vuonna perennat ovat pysyneet ylväästi pystyssä lehtivihreää kerätessään ja pihaan muodostuu värikerroksia. Kuvan leimukukka tosin vasta kukkii. Tämä on taas niitä yllätyksiä. Olen joskus ostanut lohenvärisiski kuvattuja syysleimuja, jotka olivatkin aniliininpunaisia ja myöhemmin ostin valkoisia. Oisko tuo nyt sitten risteytymä vai lieneekö osa valkosista vihdoin kukkiessaan sekavärisiä. Näiden paikkaa on siirretty niin monesti, etten osaa sanoa. t. HennaMar

Kesäuusintoja

Ompelin Eurokankaan alennussilkistä paidan Ottobren kaavalla, jolla olen aikaisemmin tehnyt molemmille tyttärentyttärille viskoosipaidan. Kangas on silkkisekoite, saa nähdä, miten kestää pesuja. Tällä kertaa kankaan esipesukin unohtui. Kangas on ohut ja läpikuultava ja tarkoitus oli ommella siihen alustoppi, mutta tein juuri sen, mistä kaikki ohjekirjat varoittavat eli ompelin saumurilla vahongossa leikkuuterä ylhäällä. Tai siis yritin, neula katkesi ja kone piti pahaa ääntä. Saa nähdä saavatko sen vielä huollossa korjattua.

Silkkipaidan ompelinkin sitten ompelukoneella ja peittarilla. Onneksi olin jo ehtinyt aiemmin saumuroida10-vuotiaalle paidan. Tästä raporttikankaasta olin jo pari vuotta sitten ommellut t-paidan ja nyt tein muutamaa numeroa suuremman loppupalasta, johon yhdistin yksiväristä trikoota. Yksivärisen ja kuviokankaan yhteen valinta on hankalaa, koska ne kaikki ovat vähän erilaisia.  Tämä musta trikoo oli ainakin samalta valmistajalta kuin tuo raportti ja tuntukin oli hyvin samanlainen.

Puutarhassa meni kesäkukille aiottu penkki uusiksi, koska paikka osoittautui liian varjoisaksi niinkuin etukäteen vähän arvelin. Tänä vuonna pihassa kukki yksi ainoa sormustinkukka ja siirsin tähän yhden rivin ruusukkeita toivossa, että ensi vuonna niitä taas on runsaasti. Tulikellukat ovat talvikylvöstä samoin kuin orvokkikin, joka yllättäen oli itänyt ja tuli muutama kukkakin. Olin saanut pussin lahjaksi ja koska meillä ei ole esikasvatuspaikka laitoin sen lavaan muiden talveksi kylvettyjen kanssa. Tuo etummainen rivi onkin sitten arvoitus, olin (jälleen) merkinnyt nuo siemenkylvöt niin huonosti, etten ole varma, mikä tämä on. Oletan, että Ranskan tulikukka. Näitä taimia tuli paljon ja laitoin niitä jo aiemmin toiseen paikkaan. Jos nämä ovat sitä, mitä luulen, niistä tulee oiva lisä meidän 'vaeltajakukkasiin' eli kaksivuotisiin ja itse siementäviin.

Kohta on aika taas miettiä talvikylvöjä. Sipulikukkia en tänä vuonna laita, koska niitä pieniä on jo runsaasti enkä laita ainakaan tulppaaneja, jotka ensimmäisen kerran houkuttelivat pihaamme peuroja. Syysterveisin t. HennaMar

Uusiotulokkaita

 Tämä keltakannusruoho on tullut sekasiemenpussissa, jonka muutama vuosi sitten ostin Brysselistä supermarketista. Siemenpussissa oli kesäkukkia ja tuloksena olikin tiheästi kukkiva maapala koivun kannon juuressa. Tuossa pusssissa oli mukana keltakannusruohoa, joka sitten on siementänyt kiven koloihin kannon kohdalla. Keltakannusruoho ((Linaria vulgaris) kuuluu uusiin tulokaslajeihin, joiden tuloaika Suomeen lienee tapahtunut 200-400 vuotta sitten. Toisaalta joissakin artikkeleissa se katsotaan ihan luonnonkasviksi eli tämä laji tuskin aiheuttaa vieraslajiongelmaa.

Paljon uusia lajeja lienee saapunut laivojen mukana ja myöhemmin niitä on tuotu paljonkin, kun puutarhaharrastus vahvistui meilläkin. Laivapaidan nuorimmalle lapsenlapselle oli tarkoitus valmistua ennen heidän lomamatkaansa, mutta kesäflunssa vei puhtia ompelusta. Kangas on viskoosi Eurokankaan positomyynnistä ja jälleen kerran petyin, viskoosi on vähän turhan ohut ja löysä tarkkaan ompeluun. Toisaalta oli kiva koostaa palapelinomaisesti vähän monimutkaisempi työ.

Myös tämä unikko (tulppaaniunikko?) on jäänne tuosta sekapussista. Mukana oli myös ihan tuttuja kesäkukkia kuten ruiskaunokkia ja kissankelloja, joita edellen kasvaa tuon paikan kohdalla. Ovatko tuotuja vai ihan tästä läheltä levinneitä, vaikea sanoa.

Myös preeriaangervo (Filipendula rubra) taitaa olla noita tahallaan tuotuja puutarhakaseveja. Tänä vuonna ne ovat korkeampia kuin koskaan ja ovat pysyneet pystyssä, koska ne kasvavat akileijojen ja vuorikaunokin kanssa yhdessä. Tuo hamekankaan 'vieraslaji' taitaa kuulua sarjaan ei-sitä-koskaan-ollutkaan. Yksisarviset ja sateenkaaret kuuluvat edelleen Mademoisellen mieliaiheisiin. Kankaan hän valitsi itse. Käsityöpuuvilla on vähän painavaa, joten en tehnyt hameesta ihan nilkkapituista, mutta ainakin röyhelöosa on muhkea. Olipa kiva saada pitkästä aikaa valmista aikaiseksi ja kankaitakin on odottamassa seuraavaa inspiraatiota. t. HennaMar