Matkatuomiset ommeltu!

Mademoisellelle jakku ja hame yhdistämällä nyt ostettu kangas jäännöspalaan vaaleanpunaista velouria. Nyt on leppäkerttuja monin verroin, kun Porin Nauhasta ja Napista löytyi vielä napitkin teemaan. Jakku on tehty Poet-viskoosijakun kaavalla, Ottobre3/2009 ja hameen kaava on otettu leninkikaavan alaosasta. Muistoksi yhteisestä eläintarhavierailusta flamingo. Tästä taitaa tulla ikihame, jos neiti vain on tyytyväinen, hametta voi leventää nappikuminauhasta aina tarpeen mukaan ja pituuskin riittänee asikuiseksi ;-)

Ja Automiehelle peruspaita kankaasta, jossa dinosauruksia, joihin hän suhtautuu pelonsekaisella innostukslla luonnontieteellisessä vieirailun jälkeen. Nämä tosin taitava olla ystävällistä sorttia. Kaava sama kuin linnapaidoissa aikanaan (klik), nyt isomman serkun silloisella koolla.

Kyllä muuten nyt on tarpeeseen itselle kudotusta puuvillasta ommellut paidat, ihanan vilpoisia näin hellepäiväksi.  t. HennaMar

P.S. Jos Teillä on vielä leveitä farkkuja, älkää kaventako. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa näin useita midimittaisia leveneviä!

Matkatuomisia

... kuinka ollakaan kankaita ja kukkien siemeniä. Kävimme pitämässä esikoistyttären lapsia Kööpenhaminassa, jossa tytär oli työmatkalla. Näkymä on asuntomme ikkunasta Frederiksberg:ssä. Täytyy sanoa, että kadehtien katsoo tanskalaisten rentoa olemista. Alueella oli kahviloita ja putiikkeja ja lisäksi vielä ostoskeskus, noin parin-kolmen kilometrin päässä keskusasemalta. Frederiksberg on ollut oma kuntansa, voi silti olla vielälin, siitä päätellen, että visitCopenhagen-palvelussa haku lasten leikkipaikoista ei antanut tälle alueelle yhtään vinkkiä, vaan ne täytyi hakea erikseen. Tanskassa  ekologinen elämäntapa näkyi paitsi pyöräliikenteenä myös ruokakaupoissa, oli pelkästään luomukauppaketjuja ja ostoskeskuksen ruokavalikoimastakin suuri osa oli niitä. Asunto oli hotellipalvelun kautta, mutta ilmeisesti airbnbn, koskapa omistajien tavaroita oli kaikkialla. Tuntui oudolta ja vähän haikealta katsella tavaravalikoimaa, josta päätellen omistajapari on vähän meitä vanhempia. Osa tavaroista oli selvästi muistoja, osa huolella sisustukseen valittuja.

En ehtinyt Köpiskessä kangaskauppaan, mutta Malmö:ssä kävin Stoff&Stil-myymälässä valitsemassa syntymäpäivälahjaa varten kankaan ja samalla ostin myös paitakankaan Automiehelle.  Mademoisellen toive oli vaaleanpunaista ja leppäkerttuja ja niitähän löytyi :-).

Simenet ostin Flyinge:stä paikallisesta taimitarhasta. Luomua nämäkin paitsi nuo kehäkukat. Ostin tarkoituksella minulle oudon toimittajan (Impecta) siemeniä vaihteeksi. Ostin myös tuon lehden, joka tosin lähinnä on Nelsonin siemenluettelo. Auringonkukat laitan huomenna ruukkuihin ja ompelukin on käynnistynyt.

Matkamme aikana Suomessa oli helleaalto ja palattuamme kukinta oli alkanut yhtä aikaa kaikkialla pihassa. Valitettavasti haapojen räjähtävä kukinta oli myös alkanut ja ensin piha oli täynnä siemenhaituvia ja sitten norkkoja, joita mies on haravoinut saaveittain. Eipä ole tällaista ennen nähty,  johtuu kuulemma viime kesän helteistä? Piha on muutoin kauneimmillaan nyt t. HennaMar

Poimintoja pihatarhasta

Keväisin jokainen pihan omistaja kiertää aluettaan ja etsii tietysti ensisijaisesti ensimmäisiä kevätkukkia. Viime talvi olikin erityisen suosiollinen, ainakin omassa pihassamme, sipulikukille. Saattoi johtua siitä, että viime talvena lunta oli paljon totuttu enemmän tai sitten jostain vain... En nyt kuitenkaan postaa kukkakuvia, koska niitä löytyy runsaasti puutarhablogeista. Kuvia sen sijaan oman pihan ihan yksilöllisistä piirteistä. Amurin orapihlaja (se piikitön) Crataegus maximowiczii  on menettänyt latvansa, mutta rungon talvisuojauksen alta paljastui yllättäen vahvaa kasvua. Ehkä tästä vielä pensas tulee, matalana?

Viime kesänä alennusmyynnistä hankittu helmiorapihlaja Crataegus mordenensis sen sijaan voi hyvin, vaikka rusakot olivat runsaan lumen vuoksi nauttineet sen sivuoksista. Sen sijaan takana oleva pylväskataja jatkanee harsuuntumistaan, enää en aio katajia yrittää.

Kelta- (tuli-) angervot Spiraea japonica Firelight on hankittu samalta puutarhalta tosin eri vuosina Moision taimitarhalta, yksi ensin ja kaksi vuotta myöhemmin. Ne kasvavat vierekkäin samassa paikassa, mutta vuosi vuoden jälkeen ero ulkonäössä korostuu.

Tämän keltaisen (?!) esikon istutin pari vuotta sitten, kun halusin muita kuin punaisia.

Keväisin täytyy kukkapenkeistä poistaa ylimääräiset karkulaiset. Lännen konnanmarja Actaea rubra on kova siementämään. Taimia löytyy ympäri pihaa ja kasvaa se tuossa kivenkolossa, vaikka on poistettu jo monesti. Onpa tehnyt jo nupunkin. Kuiva kevät vai oliko se viime kesä on verottanut perennojen kasvua ja ne näyttävät tulevan matalampina.



Kaikkia tulokkaita ei raski poistaa ja usein nostamme niitä ruukkuihinkin. Meille 'menetetty' kasvi voi myös olla tärkeä muille. Käpytikka on hakannut lahoamassa olevaan haapaan koloja. Puu saa olla, ellei sitten kaadu itsestään ja me jatkamme yllätyksellistä puutarhan hoitoa t. HennaMar

Lempivärejä

Aiheet muuttuvat, mutta lempivärit pysyvät! Tyttäreni toi minulle pääsiäisenä keltaisia tulppaaneja kuten viime vuonna. Tällä kertaa kukat olivat vähän vaaleampia ja sointuivat täydellisesti Etelä-Ranskasta kauan sitten ostettuun pöytäliinaan. Viime vuoden keltainen taas toisti Marimekon pöytäliinakankaan sävyä. Iirikset olivat kasvaneet jo aika lailla yli pihassamme ja mies kaivoi ne pyynnöstäni ylös. Jaoin niitä osin käsin ja loput mies halkaisi lapiolla. Kasveista riitti pariin omaan maahan ja vielä naapureillekin. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Luulen, että jaoin osan vähän liiankin pieneksi, saa nähdä. Kuvissa tuo jakaminen näyttää aina siistiltä ja helpolta, mutta tosiasiassa noitten valtavien juurimöttien käsittely on kaikkea muuta.

Tyttärentytär yhteistuumin isänsä kanssa tuunasi pyynnöstäni perintönä saatuun kukkapylvääseen lempivärejäni huoneen värejä mukaillen. En taida raaskia laittaa kukkia tuohon päälle, vaan asetan köynnöskasvin alempaan tasoon. Ompelin samalla kaavalla kuin Lumikello-paidan toisenkin kesäpaidan. Kangas on Poppanavakan tilkkutyökankaita, johon ihastuin välittömästi. Kangas on Fresh Eggs (:-o) by Dan DiPaolo, valmistaja Clothworks. Nuo perinteiset kankaat ovat hankalia vaatteisiin sovitettuna, koska kangas on kapeaa ja paljon jäi epämääräisiä tilkkuja. Taas sorruin liian leveisiin saumanvaroihin ja paidasta ei tullut yhtä hyvin istuva kuin edellinen, mutta kelpaa. Värit ovat niin mahtavia, 14 väriä, joista noin puolet keltaisen sävyjä.

Muita lempivärejä nuorimmalle lapsenlapselle, turkoosia ja toiset kesähousut vihreää. Collegehousujen kaava on Relaxed Fit, perusshortsit ovat vanhemmasta Ottobren lehdestä 3/3009, malli Bert. Molemmat kokoa 104. Silityskuvat muistaakseni Porin Nappi ja Nauha, vihreä kangas, vähän joustava puuvillakangas, on paikallisesta Eurokankaasta ja turkoosi muistaakseni Kagaskapinasta.

Ensimmäiset ruukkuistutuksetkin on jo laitettu. Minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia keväällä istutettavista sipuleista ja mukuloista, mutta ostin kuitenkin pari pakkausta keltaisia freesioita ja valkoisia lukkililjoja. Pihassa tapahtuu nyt koko ajan ja mieli tekisi laittaa enemmän ruukkujakin, mutta tulossa on taas kylmiä öitä. Kevätvalosta nauttien t. HennaMar

Nostalgiakankaista serkuksille

Kevät keikkuu ja on aikaa ommella. Tällä kertaa valitsin Majapuulta nostalgia-aiheisia kankaita: nyt, kun katson tuota ruusukuviota ja rekvisiittana olevia kiiltokuvia, luulen, että tässä on kysymys jo tupla- ellei triplakerroksista kuva-aiheisiin. Sinänsä hassua valita lasten vaatteisiin nostalgiaa, jota nämä eivät tietenkään heille edusta. Nuo kiiltokuvat (ehkä enkeliä lukuun ottamatta) lienevät piirretty jo äitini, ellei isoäitin aikaan tai ainakin ne on piirretty kuvaamaan nostalgista aikaa ennen vanhaan?

Kiiltokuvat on ostettu 70-luvulla tyttärien ollessa pieniä, osa voi toki olla vanhempiakin. Tosin lapsuudessani kiiltokuvia kuten muitakin värikuvia oli todella vähän. En kyllä muista, että meillä olisi ollut lapsena paljon kukallisia vaatteita, enemmän ainakin raitaa ja ruutua. Kukat tuntuvat tulevan aina uudelleen kankaisiinkin, ruusukangas on uutta tuotantoa, vaikka kuvaustapa on hyvinkin vanhahtava. Kangas on viskoosia ja kuvauksen mukaisesti erittäin pehmeä, joka kyllä usein on synonyymi vaikeasti ommeltavalle. Malli on Roses and Dots chemiser, Ottobre 1/2014, joka minulla on ranskan kielisenä versiona, joka ei ainakaan helpottanut ompelua. Molemmille tytöille koko 140. Kangas ei onneksi sentään pahemmin rypistynyt esipesussa kuten jotkut viskoosit, saa nähdä miten toimii käytössä. Onhan tuollainen vilpoinen kesäpusero suloinen.

Pojille sitten (ajanmukaisesti) autoja. Kuplavolkkari on minulle tuttu lapsuudestani ja olihan meillä EUK-ko, jonka äitini luovutti meille helpottamaan autotonta arkea kahden pienen lapsen kanssa. Se oli itse asiassa tyttöjen paidan  värinen, turkoosiksi maalattu. Tuota avomallia en muista paljon nähneeni, tiedä sitten, tuotiinko sitä Suomeen. Kuplavolkkarin kävi isäni pikkuveljen kanssa noutamassa joskus 60-luvun vaihteessa Helsingistä (menomatka lentokoneella, josta olimme siskon kanssa kateellisia!). Aika oli sellainen, että kun veljeni oksensi, isä vei hänet Stockmannille ja pyysi pukemaan puhtaisiin vaatteisiin. Kaukana ollaan silti tänäkin päivänä 70-luvun alun unisex-vaatteista ja väreistä eli taas on paljolti palattu vanhaan. Poikien paidat ovat kokoa 104 ja 122 ja kaava vanha tuttu Panda (Ottobre 3/2016). Noita autoja en osannut symmetrisesti sijoittaa, palakin oli vähän pieni, mutta muutoin tutulla kaavalla helppo ommella.

Tänään on sitten jo melko lämmin, mutta yhden kesäpaidan itselleni aioin ommella ennen kevättöitä pihatarhassa. t. HennaMar.

Lumikelloista kesään

Ompelin siis lisää kesäpaitoja. Yllä oleva on Nuppuprintin Lumikellot-kankaasta, jonka ostin viime kesänä Ommel2018- messuilta. Olin onnekas kaavan valinnassa ja tästä tuli niin hyvä, että aion tehdä kaavalla uudestaan, vaikka yleensä en kahta kertaa samaa kaavaa käytä. Kaava on nro 5 Earth&Stone viimeisimmästä Ottobresta ( Woman 2/2019). En kyllä ymmärrä tässä tapauksessa kaavan nimeä, mutta alaotsikko vilpoisa kesäpaita pitää varmaan paikkansa. Nuppuprintin kangas  on tiivistä, ohutta ja sileää puuvillaa juuri omiaan kesäompelukseen. Lumikellot ovat pihamme ensimmäiset kukat. Joka kevät voi vain ihmetellä, miten kasvit nousevat suoraan lumesta nuppu edellä.

Ja tässä sitten ihka ensimmäinen tuunaukseni miehen paidasta. Kuvat ovat samasta paidasta, vaikka ei siltä näytä. Muistin kesken purkuhomman illalla kuvan ottamisen ja valo muutti värin, oikea väri on tuo harmaa. Käänsin kankaan tosin nurin päin, koska nurjan puolen kangas oli mielestäni kivampi. mistä sitten seurasi, että kalvosimet ovat väärällä puolella. Muutenkin tuon paidan tekemisessä meni kyllä paljon kauemmin kuin kaavasta liikkeelle lähtiessä. Idea laskoksiin löytyi tietenkin Pinterestistä. Muutoin muotoilin Ottobren paitakaavan pohjalta. Kangas on merkin mukaan rypistymätönta puuvillaa, muutoin hyvä, mutta vähän paksu, joten ehkä tästä tulee jonkinlainen jakun tapainen lyhythihaisen paidan kanssa pidettäväki. Hihoista tuli vieläkin liian leveät, mutta en enää jaksanut purkaa. Kelpaa. Vielä riittää ulkona lumikasoja, toivotaan aurinkoisia päiviä t HennaMar

Kesävaatteita

Päätin sitten jatkaa haasteellista ompelua. Haasteina olivat joustamattomien ompelu, jo olemassa olevien kankaiden käyttö ja ompelu itselle. Viime kesänä uskoin vihdoin, että ohut kudottu, ei trikoinen puuvilla, on parasta kuumilla ilmoilla, kuten sisarentyttäreni on aikaa sitten todennut. Ohut puuvillapaita ei hiosta ja on helppo pesaista ja kuivuu nopeasti. Kangasrekissäni oli jo vuosia pyörinyt pienehkö puuvillabatistipala ja nyt kun viimeisimmässä Ottobre Woman lehdessä oli paitakaava nimellä Batik Look, päätin toteuttaa sen.

Pala oli sen verran pieni, että mallin mukaisia hihoja en saanut, mutta ideoin tuollaiset kolmesta palasta kootut röyhelöhihat. Kun vielä kaula-aukon alavuoren tein kankaan tilkuista, tuloksena oli lähes Zero Waste ompelu. Aion tehdä vielä kaksi kesäpaitaa, toisen Nuppuprintin puuvillasta ja toisen tuunaamaalla mieheni puuvillapaidan. Nämä itselle ompelut etenevät kovin hitaasti, mutta onneksi kesään on vielä aikaa.

Paitojen kanssa ompelin farkkuhameen myös kauan säilössä olleesta kaksipuolisesta kankaasta. Tämän kankaan kohdalla säilytys osoittautui virheeksi. Pesun jälkeen tulivat korostetusti esiin taitekohdat, joista väri oli lähtenyt lähes kokonaan ja vaalea kangaspuoli noussut esiin. Myös koko kankaan hieman turkoosiin vivahtava väritys vaaleni perusvaaleansiniseksi. En tiedä johtuivatko muutokset siitä, että kangas ei ole puhdasta puuvillaa vaain osittain joustava. Kaava on Ottobre 5/2017 nro 2 Art Student; ei tämä kangas kyllä sentään opiskeluajoiltani ole, mutta liian kaukaa kuitenkin. En sitten oikein pitänytkään mallista ja lisäsin eteen tuollaisen valehalkion saadakseni lisäväljyyttä. Jätin kaksiväriset hulpioreunat näkyviin.  Taakse jouduin ompelemaan keksisauman poistaakseni sitten liian leveyden. Soljet ja napit, ynnä vyötärönauhan sisäosat on myös vanhoista varastoista.

Aikamoista hakemista siis ompelu, mutta näihin olen kyllä tyytyväinen. Kaksi paitaa toivon mukaan seuraavassa postauksessa. t HennaMar