Värin vaihtoa?

Kerättiin lastenlasten kanssa saavillinen sinivioletteja akileijoja pois. Toiveena on, että akileijoihin tulisi enemmän värivaihteluita. Pihalla on keltaisia jakoakileijoja ja vaaleanpuniasia tavallisia, jotka olivat jo tänne muuttaessmme. Kasvavat koivun juurella, missä oikein mikään muu kasvi ei jaksa ja kukkivat yleensä runsaasti. Olen itse kylvänyt ihan alussa tuota violettia ja se tuntuu olevan dominoiva muihin nähden. Joitakin risetytymiä on, mutta toivon niitä lisää ja niinpä keräsimme nuo pois ennen siementämistä. 

Olen myös kylvänyt valkoisia sormustinkukkia, mutta valkoisia on tullut vain pari kappaletta. Jonkin verran on vaaleampia joukossa. Sormustinkukilla tuo voimakas punainen, jota olen monta vuotta sitten saanut silloiselta työkaveriltani tuntuu olevan voimakkain. Samoin on ollut ailakilla, jota kylvin valkoisena, mutta jota nykyisin on lähinnä peruspunaisena ja joitakin vähän vaaleampia. Sen sijaan lehtosinilatvaan tulee säännölliseti valkoisia ja sinisiä vaihdellen vuosittain. Sekin pihan alkuperäiskasveja.

Yksi- ja kaksivuotisilla nuo risteytymien tulokset näkee nopeasti kuten harjaneilikallakin. Näissäkin suunta on selvästi menossa tuohon violetin punaiseen. Nämä ovat siitä hankalia, että ovat tosi onnettoman näköisiä eka talven jälkeen roikkuen mikä minnekin, mutta kummasti ne aina vaan kohenevat ja kukkivat kauan. Tänä kesänä, kun perhosia on vähän, harjaneilikoissa olen nähnyt useitakin  kerralla. Täytynee siis pitää  näistä huolta edelleen.

Monivuotisella tähtiputkella, joka siementää voimakkasti, suunta näyttää olevan juuri päinvastainen. Se palannee alkuperäiseen (?) vaaleaan kukintoon vähitellen. Heinäkuu on ollut niin kylmä, että kesäkukkien alut eivät ole jaksaneet kasvaa. Edellisinä vuosina kylvettyjä unikoita on sentään tullut. Perusväriä vaaleanpunaista on ollut hyvin vähän, mutta kirkkaanpunaisia ja hauskoja hyvin tummia 'mörköunikkoja' tuli tänä vuonna taas monta. En ole ihan varma, mitkä unikot pystyvät risteytymään. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat pysyneet omassa kuosissaan. Kaikki kesäkukat eivät siis taida tänä vuonna ehtiä, mutta onneksi perennat ovat olleet komeita lumisen talven jälkeen. 

t HennaMar

Keltaista kesään, sisällä ja ulkona

Kuin varkain suunnittelematta keltaista väriä tulee hankittua sekä sisälle että pihatarhaan. Maton, jonka on kutonut Terttu Pesonen, ostin kesäkuussa Kristiinankaupungin Avoimien Porttien päivänä , koska sen iloinen keltainen mielestäni täydentää keittiömme valko-musta-harmaa-sisustusta. Olemme käyneet ennenkin Kristiinakaupungissa ja viime kerralla jäi kaivelemaan, kun en ostanut mattoa ja nyt sen sitten tein. Arka väri keittiöön, mutta ei haittaa. Keltaisella täydensin myös asuani 70-vuotisjuhliin Turkuun.

Kaksiosaisen puvun kangas on Jätti-Rätistä ja vähän hipahtava,mikä kait sopii muistelujuhliin. Kangas on mielestäni batistia, mutta JättiRätin tapaan siitä puuttui kaikki merkinnät. On jännä, miten tuollainen tiiviisti kudottu puuville ei oikeastaan edes rypisty ja on keveänä ihana kangas kesään. Puseron ostin valmiina aikataulusyistä. Ompeleminen takkusi tällä kertaa, mikä kyllä ei ollut kankaan vika. Hame syntyi helposti kokeilemalla sopivia laskoksia peruskaavaan, mutta jakkuun en lopultakaan ollut tyytyväinen. Vaatteeet vuorasin myös puuvillalla. Jakun kaava Ottobre 5/2012, Misty Monday. Pidin kaavasta, mutta valitisn liian ison koon. Alemmasta kuvasta näkyy, etten sitä sentään vinoon ommellut, vaan seison kuvassa ilme, jakku (ja naama?) vinossa.

Pihaan keltaista on vuosien kuluessa ilmestynyt lisää, vaikkei se alunperin suunnitelmiin kuulunutkaan. Onneksi pihan laitto ei aina suju suunnitelmien mukaan. Katso esim Jatkuva muutos ja Aillakointia. Keltaisen valeunikon siemeniä hankin joskus, kun sininen ei onnistunut. Sitä oli joskus suuri alue, mutta nyt se on siirtynyt vaeltajien joukkoon. Yksivuotisena onkin kaksivuotisia helpompi. Arnikki oli ensimmäisiä ostetuja perennoja, en pidä siitä, koska se ei pysy pystyssä, mutta aina sitä jonnekin  ilmestyy. Maksaruohoa oli täällä ennestään ja kun mies siirsi sitä kuivalle etupihalle, se alkoi menestysä.

Keltaisesta akileijasta pidän erityisesti, eikä minua haittaa risteytyminenkään. Pienen keltaisen 'peruskukan' nimen olen unohtanut, mutta sekin saa yksivuotisena vaeltaa. Tänä vuonna ostin orvokitkin keltaisena, paljon ei ollut valinnan varaa, kun olimme matkoilla toukokuussa. Kauniita, vaikka kuistilla aina kääntävätkin kasvonsa pihaan päin. Tässä näitä tämän hetken kukkijoita ja muutakin keltaista löytyy. t HennaMar

Matkatuomiset ommeltu!

Mademoisellelle jakku ja hame yhdistämällä nyt ostettu kangas jäännöspalaan vaaleanpunaista velouria. Nyt on leppäkerttuja monin verroin, kun Porin Nauhasta ja Napista löytyi vielä napitkin teemaan. Jakku on tehty Poet-viskoosijakun kaavalla, Ottobre3/2009 ja hameen kaava on otettu leninkikaavan alaosasta. Muistoksi yhteisestä eläintarhavierailusta flamingo. Tästä taitaa tulla ikihame, jos neiti vain on tyytyväinen, hametta voi leventää nappikuminauhasta aina tarpeen mukaan ja pituuskin riittänee asikuiseksi ;-)

Ja Automiehelle peruspaita kankaasta, jossa dinosauruksia, joihin hän suhtautuu pelonsekaisella innostukslla luonnontieteellisessä vieirailun jälkeen. Nämä tosin taitava olla ystävällistä sorttia. Kaava sama kuin linnapaidoissa aikanaan (klik), nyt isomman serkun silloisella koolla.

Kyllä muuten nyt on tarpeeseen itselle kudotusta puuvillasta ommellut paidat, ihanan vilpoisia näin hellepäiväksi.  t. HennaMar

P.S. Jos Teillä on vielä leveitä farkkuja, älkää kaventako. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa näin useita midimittaisia leveneviä!

Matkatuomisia

... kuinka ollakaan kankaita ja kukkien siemeniä. Kävimme pitämässä esikoistyttären lapsia Kööpenhaminassa, jossa tytär oli työmatkalla. Näkymä on asuntomme ikkunasta Frederiksberg:ssä. Täytyy sanoa, että kadehtien katsoo tanskalaisten rentoa olemista. Alueella oli kahviloita ja putiikkeja ja lisäksi vielä ostoskeskus, noin parin-kolmen kilometrin päässä keskusasemalta. Frederiksberg on ollut oma kuntansa, voi silti olla vielälin, siitä päätellen, että visitCopenhagen-palvelussa haku lasten leikkipaikoista ei antanut tälle alueelle yhtään vinkkiä, vaan ne täytyi hakea erikseen. Tanskassa  ekologinen elämäntapa näkyi paitsi pyöräliikenteenä myös ruokakaupoissa, oli pelkästään luomukauppaketjuja ja ostoskeskuksen ruokavalikoimastakin suuri osa oli niitä. Asunto oli hotellipalvelun kautta, mutta ilmeisesti airbnbn, koskapa omistajien tavaroita oli kaikkialla. Tuntui oudolta ja vähän haikealta katsella tavaravalikoimaa, josta päätellen omistajapari on vähän meitä vanhempia. Osa tavaroista oli selvästi muistoja, osa huolella sisustukseen valittuja.

En ehtinyt Köpiskessä kangaskauppaan, mutta Malmö:ssä kävin Stoff&Stil-myymälässä valitsemassa syntymäpäivälahjaa varten kankaan ja samalla ostin myös paitakankaan Automiehelle.  Mademoisellen toive oli vaaleanpunaista ja leppäkerttuja ja niitähän löytyi :-).

Simenet ostin Flyinge:stä paikallisesta taimitarhasta. Luomua nämäkin paitsi nuo kehäkukat. Ostin tarkoituksella minulle oudon toimittajan (Impecta) siemeniä vaihteeksi. Ostin myös tuon lehden, joka tosin lähinnä on Nelsonin siemenluettelo. Auringonkukat laitan huomenna ruukkuihin ja ompelukin on käynnistynyt.

Matkamme aikana Suomessa oli helleaalto ja palattuamme kukinta oli alkanut yhtä aikaa kaikkialla pihassa. Valitettavasti haapojen räjähtävä kukinta oli myös alkanut ja ensin piha oli täynnä siemenhaituvia ja sitten norkkoja, joita mies on haravoinut saaveittain. Eipä ole tällaista ennen nähty,  johtuu kuulemma viime kesän helteistä? Piha on muutoin kauneimmillaan nyt t. HennaMar

Poimintoja pihatarhasta

Keväisin jokainen pihan omistaja kiertää aluettaan ja etsii tietysti ensisijaisesti ensimmäisiä kevätkukkia. Viime talvi olikin erityisen suosiollinen, ainakin omassa pihassamme, sipulikukille. Saattoi johtua siitä, että viime talvena lunta oli paljon totuttu enemmän tai sitten jostain vain... En nyt kuitenkaan postaa kukkakuvia, koska niitä löytyy runsaasti puutarhablogeista. Kuvia sen sijaan oman pihan ihan yksilöllisistä piirteistä. Amurin orapihlaja (se piikitön) Crataegus maximowiczii  on menettänyt latvansa, mutta rungon talvisuojauksen alta paljastui yllättäen vahvaa kasvua. Ehkä tästä vielä pensas tulee, matalana?

Viime kesänä alennusmyynnistä hankittu helmiorapihlaja Crataegus mordenensis sen sijaan voi hyvin, vaikka rusakot olivat runsaan lumen vuoksi nauttineet sen sivuoksista. Sen sijaan takana oleva pylväskataja jatkanee harsuuntumistaan, enää en aio katajia yrittää.

Kelta- (tuli-) angervot Spiraea japonica Firelight on hankittu samalta puutarhalta tosin eri vuosina Moision taimitarhalta, yksi ensin ja kaksi vuotta myöhemmin. Ne kasvavat vierekkäin samassa paikassa, mutta vuosi vuoden jälkeen ero ulkonäössä korostuu.

Tämän keltaisen (?!) esikon istutin pari vuotta sitten, kun halusin muita kuin punaisia.

Keväisin täytyy kukkapenkeistä poistaa ylimääräiset karkulaiset. Lännen konnanmarja Actaea rubra on kova siementämään. Taimia löytyy ympäri pihaa ja kasvaa se tuossa kivenkolossa, vaikka on poistettu jo monesti. Onpa tehnyt jo nupunkin. Kuiva kevät vai oliko se viime kesä on verottanut perennojen kasvua ja ne näyttävät tulevan matalampina.



Kaikkia tulokkaita ei raski poistaa ja usein nostamme niitä ruukkuihinkin. Meille 'menetetty' kasvi voi myös olla tärkeä muille. Käpytikka on hakannut lahoamassa olevaan haapaan koloja. Puu saa olla, ellei sitten kaadu itsestään ja me jatkamme yllätyksellistä puutarhan hoitoa t. HennaMar

Lempivärejä

Aiheet muuttuvat, mutta lempivärit pysyvät! Tyttäreni toi minulle pääsiäisenä keltaisia tulppaaneja kuten viime vuonna. Tällä kertaa kukat olivat vähän vaaleampia ja sointuivat täydellisesti Etelä-Ranskasta kauan sitten ostettuun pöytäliinaan. Viime vuoden keltainen taas toisti Marimekon pöytäliinakankaan sävyä. Iirikset olivat kasvaneet jo aika lailla yli pihassamme ja mies kaivoi ne pyynnöstäni ylös. Jaoin niitä osin käsin ja loput mies halkaisi lapiolla. Kasveista riitti pariin omaan maahan ja vielä naapureillekin. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Luulen, että jaoin osan vähän liiankin pieneksi, saa nähdä. Kuvissa tuo jakaminen näyttää aina siistiltä ja helpolta, mutta tosiasiassa noitten valtavien juurimöttien käsittely on kaikkea muuta.

Tyttärentytär yhteistuumin isänsä kanssa tuunasi pyynnöstäni perintönä saatuun kukkapylvääseen lempivärejäni huoneen värejä mukaillen. En taida raaskia laittaa kukkia tuohon päälle, vaan asetan köynnöskasvin alempaan tasoon. Ompelin samalla kaavalla kuin Lumikello-paidan toisenkin kesäpaidan. Kangas on Poppanavakan tilkkutyökankaita, johon ihastuin välittömästi. Kangas on Fresh Eggs (:-o) by Dan DiPaolo, valmistaja Clothworks. Nuo perinteiset kankaat ovat hankalia vaatteisiin sovitettuna, koska kangas on kapeaa ja paljon jäi epämääräisiä tilkkuja. Taas sorruin liian leveisiin saumanvaroihin ja paidasta ei tullut yhtä hyvin istuva kuin edellinen, mutta kelpaa. Värit ovat niin mahtavia, 14 väriä, joista noin puolet keltaisen sävyjä.

Muita lempivärejä nuorimmalle lapsenlapselle, turkoosia ja toiset kesähousut vihreää. Collegehousujen kaava on Relaxed Fit, perusshortsit ovat vanhemmasta Ottobren lehdestä 3/3009, malli Bert. Molemmat kokoa 104. Silityskuvat muistaakseni Porin Nappi ja Nauha, vihreä kangas, vähän joustava puuvillakangas, on paikallisesta Eurokankaasta ja turkoosi muistaakseni Kagaskapinasta.

Ensimmäiset ruukkuistutuksetkin on jo laitettu. Minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia keväällä istutettavista sipuleista ja mukuloista, mutta ostin kuitenkin pari pakkausta keltaisia freesioita ja valkoisia lukkililjoja. Pihassa tapahtuu nyt koko ajan ja mieli tekisi laittaa enemmän ruukkujakin, mutta tulossa on taas kylmiä öitä. Kevätvalosta nauttien t. HennaMar

Nostalgiakankaista serkuksille

Kevät keikkuu ja on aikaa ommella. Tällä kertaa valitsin Majapuulta nostalgia-aiheisia kankaita: nyt, kun katson tuota ruusukuviota ja rekvisiittana olevia kiiltokuvia, luulen, että tässä on kysymys jo tupla- ellei triplakerroksista kuva-aiheisiin. Sinänsä hassua valita lasten vaatteisiin nostalgiaa, jota nämä eivät tietenkään heille edusta. Nuo kiiltokuvat (ehkä enkeliä lukuun ottamatta) lienevät piirretty jo äitini, ellei isoäitin aikaan tai ainakin ne on piirretty kuvaamaan nostalgista aikaa ennen vanhaan?

Kiiltokuvat on ostettu 70-luvulla tyttärien ollessa pieniä, osa voi toki olla vanhempiakin. Tosin lapsuudessani kiiltokuvia kuten muitakin värikuvia oli todella vähän. En kyllä muista, että meillä olisi ollut lapsena paljon kukallisia vaatteita, enemmän ainakin raitaa ja ruutua. Kukat tuntuvat tulevan aina uudelleen kankaisiinkin, ruusukangas on uutta tuotantoa, vaikka kuvaustapa on hyvinkin vanhahtava. Kangas on viskoosia ja kuvauksen mukaisesti erittäin pehmeä, joka kyllä usein on synonyymi vaikeasti ommeltavalle. Malli on Roses and Dots chemiser, Ottobre 1/2014, joka minulla on ranskan kielisenä versiona, joka ei ainakaan helpottanut ompelua. Molemmille tytöille koko 140. Kangas ei onneksi sentään pahemmin rypistynyt esipesussa kuten jotkut viskoosit, saa nähdä miten toimii käytössä. Onhan tuollainen vilpoinen kesäpusero suloinen.

Pojille sitten (ajanmukaisesti) autoja. Kuplavolkkari on minulle tuttu lapsuudestani ja olihan meillä EUK-ko, jonka äitini luovutti meille helpottamaan autotonta arkea kahden pienen lapsen kanssa. Se oli itse asiassa tyttöjen paidan  värinen, turkoosiksi maalattu. Tuota avomallia en muista paljon nähneeni, tiedä sitten, tuotiinko sitä Suomeen. Kuplavolkkarin kävi isäni pikkuveljen kanssa noutamassa joskus 60-luvun vaihteessa Helsingistä (menomatka lentokoneella, josta olimme siskon kanssa kateellisia!). Aika oli sellainen, että kun veljeni oksensi, isä vei hänet Stockmannille ja pyysi pukemaan puhtaisiin vaatteisiin. Kaukana ollaan silti tänäkin päivänä 70-luvun alun unisex-vaatteista ja väreistä eli taas on paljolti palattu vanhaan. Poikien paidat ovat kokoa 104 ja 122 ja kaava vanha tuttu Panda (Ottobre 3/2016). Noita autoja en osannut symmetrisesti sijoittaa, palakin oli vähän pieni, mutta muutoin tutulla kaavalla helppo ommella.

Tänään on sitten jo melko lämmin, mutta yhden kesäpaidan itselleni aioin ommella ennen kevättöitä pihatarhassa. t. HennaMar.