Lennä, lennä leppäkerttu

Jälleen Verson Puodin kangas, tällä kertaa nimeltään Leppis, joksi sen neiti Toimeliaskin heti tunnisti. Kuvasta näkee, miten valo vaikuttaa väreihin ja kuvan laatuun, kun kuvaa kännykällä. Oli kiva kokeilla vähän eri värisillä tehosteilla, musta joustocollege on myös Versolta, mutta keltaoranssi on jäämäpaloista omaan collegetakkiini (klik) . Kangas on ostettu Jättirätistä, josta helposti tulee ostettua liikaakin (?) kankaita halpojen hintojen takia. Tuosta mustasta lähti kovasti esipesussa väriä, toivottavasti ei toistu. Paidat on tehty Ottobren peruskaavoilla, mutta Mademoisellen paitaan innostuin laittamaan koristeita, ensin oikeastaan siksi, että leikkasin yhden kappaleen väärin, mutta loppujen lopuksi luulen, että tässä tapauksessa parempi näin. Kuvasta näkyy myös värien vaikutus toisiinsa, tehosteväri nostaa kuvan värejä.

Tontillamme on jostain syystä kovin vähän leppäkerttuja, en ole tainnuta nähdä ainoatakaan. Johtuneeko paikasta metsän rajassa. Viime kesän puiden kaadon jälkeen piha on paljon valoisampi, saa nähdä muuttuuko tilanne. Myös lumen vähyys haitannee hyönteisten talvehtimista. No viime yönä saatiin 15 cm ! Olen aina hypännyt yli kaikki tauti- ja hyönteissivut puutarhakirjoista, ehkä olisi kannattanut lukea, ja oppia myös hyvien hyönteisten houkuttelusta. Lasten kanssa teimme kolme vuotta sitten hyönteishotellin miehen tuunaamasta kotelosta ja on siinä joitakin tunnistamattomia asukkaita. Eniten pihassa tuntuu olevan kimalaisia puutarhurin kannalta hyödyllisistä. Emme käytä myrkkyjä, paitsi pistiäisiin olen käyttänyt Tolu-liuosta. Taistelun köynnöksistä olemme (toistaiseksi?) voittaneet, malvat kasvatetaan tästä syystä ruukussa. Pienet vihreät madot lisääntyvät ja kasvat silmissä ja sitä mukaa katoavat lehdet.

 

 

Kun ei parempia keinoja ole tiedossa täytynee noitua lasten lorua mukaillen:

Älä tule paha pistiäinen,

tule hyvä öttiäinen...

 

Lumen keskeltä t. HennaMar




Metsäläisiä ?

 

Serkuksille puserot Verson puodin kankaasta Onnimetsä. Yhdistin kankaaseen Noshin nuolikangasta, josta tein aiemmin itselleni puseron. Valitettavasti olin sillä kertaa niin innoissani paketin saapumisesta, että unohdin vesipesun ja paita kutistui makkarankuoreksi. Tuo nuolikangas ei oikeastaan jousta, Onnimetsä-kangas taas reilusti, siis jälleen elastaania, josta kirjoitin viime kerralla. Tuo metsäkangas on mielestäni kauniin vihreä ja tilasin sen oikeastaan värin takia, toki kuvionkin vuoksi. Poikien paidat muokkasin Ottobren peruskaavoista.

 

Paitakankaan nimi on siis Onnimetsä ja jäin miettimään tuota normioletusta, myyttiä/uskomusta, että kaikki suomalaiset ovat metsäkansaa ja onni siis löytyy metsästä. Itse olen ainakin paljon enemmän kiinnostunut puista kuin metsästä. (En näe metsää puilta?) ja niinpä vierailen mieluusti erilaisissa arboretumeissa, suomennetaan puupuisto. Puistomaisia ne ovatkin ja siten helppokulkuisia ja erilaisten muotojen ja värien ihmemaailma. Yksi vaikuttavimmista minulle on Brysellissä, Tervurenin arboretum, jonka roistokuningas Leopold on perustanut. Sen mittakaava on henkeä salpaava sekä puiden korkeus, että alueen laajuus. Sinne oikeasti vähän eksyimmekin, vaikka polut on merkitty. Kunnolla sinne ei kannata eksyä, koska tuosta alueesta oikeasti alkaa valtava metsäalue. Usein olen myös vieraillut Alnarsparkenissa Lomman lähellä, jossa sisareni asui monta vuotta. Kaikilla arboretumeilla on pitkä historia puiden kasvatuksen ja tutkimisen kautta. Suomessa vaikuttava puisto on Mustilan arboretum, joka alkuaan perustuu yhden miehen innostuksen ja työhön. Vierailimme siellä parhaaseen aikaan eli atsaleoiden ja alppiruusujen kukinta-aikaan. Olen puutarhaan kiinnostuksen kautta huomannut, että Suomessakin on paljon yksittäisten ihmisten perustamia puupuistoja, täytyisi vain joskus etsiä niitä oikein ajan kanssa. Täytyykin ensi kesän ohjelmaan sijoittaa ainakin yksi vierailu.

 

 Tavanomaiseen metsään en niin mieluusti mene, toki jo kotona lapsena opittiin marjojen noukinnan hyödyllisyys, mutta onnekseni mies on minua siinä ahkerampi. Pohjoisessa, jossa lapsena asuin, metsissä oli vähemmän aluskasvillisuutta ja ne olivat helppokulkuisempia. Vanhempani olivat maalta kotoisin, (postagraari-preurbaani-sukupolvi) itse olen asunut aina kaupungissa, pienemmässä tai suuremmassa ja seuraava sukupolvi urbaniosoituu edelleen niin kuin yleinen suunta on. Metsäretket vähenevät ja metsän merkitys? Täällä Suomen länsiosissa on myös paljon puomitettuja metsiä (ajo metsätielle kielletty) ja toisaalta karmivia ryteikköjä. Pahimpia ovat alueet, jotka jonkin metsänhoidollisen toimenpiteen vuoksi on aurattu ja muuttuneet lähes kulkukelvottomiksi. Myös ne ihanat metsäniityt perhosineen kasvat monessa paikassa vähitellen umpeen. Kevät on tulossa, ehkä ensi kesänä johkaannun myös tavallisiin metsiin useammin.

 

Kevättä odotellen t. HennaMar

 

 

 

 

 

 



Silityksen uusi kurjuus

 

Kikapin kankaasta ompelemani mekko valmistui vihdoin. Kaavana käytin Ottobre  Woman 5/2014 Jerseymekon kaavaa, jota kyllä muokkasin. Jälleen kerran netistä tilattu kangas ei olut ihan sitä, mitä halusin. Kangas oli mielestäni liian joustavaa, nykyään kun kaikkiin joustaviin kankaisiin tunnutaan lisäävän elastaania. Liilalinen jousto tekee kankaasta hankalan käsiteltävän eikä tunnu miellyttävältä ja muutoinkin miksi ihmeessä lisätään muovia näihinkin. En tiedä, miten elastaani käyttäytyy, lähteekö siitä jotain, mutta ainakaan kangas ei enää puuvillakierrätykseen kelvanne ?

 

Toisin kuin monet muut ovat blogeissaan kertoneet, minusta on aina mukava aloittaa uusi ompelu uuden kaavan piirtämisellä. Nyt on sitten tuo kuvan laatikkoni, jonka olen 'perinyt' esikoistyttäreltäni, ääriään myöten täynnä piirtämiäni kaavoja pusseissa, joissa on tilkkumallitkin kaikissa ainakin osassa mukana. Ei auta kuin tyhjentää, tuskinpa Mademoiselle ja neiti Toimelias (9 ja 10 v) mahtunevat alle 120 cm:n kokoihin ja nuoremmat lapsenlapsetkin  ovat poikia. Omia kaavojani voin säästää, vaikka useimmin teen nekin uusilla kaavoilla.

 

 

 Ja miten tuo otsikko sitten liittyy tähän. Siten, että ompeluhuoneeni toimii myös silityshuoneena ja silitys on niitä kotihommia, joita inhoan. Olen jo vuosia (vuosikymmeniä?) silittänyt sunnuntaisin, koska radiosta on tullut musiikkiohjelmia, joissa juontajana on ollut Jake Nyman. Nyt hän kuulemma jää lopullisesti pois tuosta sunnuntaiaamusta. Musiikkiohjelman kuuntelu on tehnyt silityksestä siedettävää. Tässä iässä muutos vie usein itsestä poispäin eli musiikkikin muuttunee minulle vieraammaksi. Ommellessa musiikilla ei ole niin väliä, koska keskittyessäni en usein kuule sitä.

Ulkona on oikea aurinkoinen talvipäivä, hyvä niin t. HennaMar



Kissa-aiheita ja ne värit

Alkuvuoden flunssa iski jälleen kerran ja ompelut on olleet vähemmällä. Onneksi vanhimman lapsenlapsen synttärit isovanhemmille pidettiin vähän myöhemmin ja ehdin tehdä ompelulahjat. Neiti Toimelias sai itse valita paitakankaan ja  ehkä Soturikissa-sarjan innoittamana aiheeksi valikoitui tällä kertaa kissat. Neiti täytti jo kymmenen vuotta ja se taas tarkoittaa, että uudelleen herätetty ompeluharrastukseni on jatkunut yhtä kauan. Silti tuntuu, että taidot ovat välillä hukassa. Ompelin paidan alle topin, koska paitakangas on melko jäykkää ja Simply Plain Sweater-kaava melko väljä. Ensimmäisen version tein mutu-tuntumalla vanhoja kaavoja mukaillen ja pieleenhän sen meni, koko lienee pienimmälle serkulle sopiva. Täytyy joskus ommella, kunhan viitsin kaivaa tekeleen esiin. Onneksi toinen toppi OB 4/2015-lehdestä onnistui, silitettävä kissakuva ja tarvikkeet Porin Nauha ja Nappi. Kankaat ovat Eurokankaasta. Kissakankaasta löytyi merkintä Designed for you by POPPY Europe eli jälleen tällainen yhteistyöyritys kankaiden valmistajien kanssa, joka toimittaa kankaita liikkeisiin ympäri maailman. Yhdistelmä julkaisee myös elektronista lehteä.

Kangasta oli reilusti, koska yksi mitta ei riittänyt ja ompelin sitten vielä kissapipon, johon virkkasin häntiä. Neiti halusi nimenomaan mustat resorit ja siksi vuorikin on musta. Itse olisin valinnut punaisen resorin. Tein vielä yhden kollaasin viime vuoden ompeluista ja huomasin, että vaikka ompelen lähes aina muille, oma värimakuni vaikuttaa valintaan. Lempiväriäni ei kuvasta ole vaikea arvata, siten on mukava välillä ostaa kankaita yhdessä lapsen kanssa. Nyt jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut rohkeammin valita erilaisia värejä viime vuoden väriterapiahaasteeseen. Täytyy pitää tämä mielessä jatkossa.

Tänään on ihan oikea talvipäivä pakkasineen ja aurinkokin on välillä esillä. Valosta nauttien t. HennaMar

Talvikylvöjä

Kylvettiin lastenlasten kanssa kukkien siemeniä kevättä odottamaan. Kaikkien näiden kukkien siementen pitäisi olla pakkasjaksoa vaativia/sietäviä, joten ne ehkä itävät keväällä. Kaikki siemenet ovat vanhoista pusseista eli sekin voi vaikuttaa itämiseen. Lisäksi oli vielä itse kerättyjä unikon ja kehäkukan siemeniä. Tämä on siis samalla vähän erilainen vastaus Mehukekkrit KÄSSÄVUOSI2018 jämäkuu-haasteeseen, käsillä tekemistä tämäkin. Laitoin viime vuonnakin siemeniä pieniin purkkeihin, mutta orava kaivoi ne kaikki auki. Tällä kertaa noudatin Sonja Lummen neuvoa ja käärin turveruukut vielä harson sisään. Purkit mies laittoi kasvimaalaatikkoon ja päälle vielä muutama klapi oravia estämään. Keväällä sitten nähdään, mikä oli tulos. Koululainen kirjoiti vielä kunnon etiketit, ettei tarvitse sitten taas muistella purkkien sisältöä.

Täällä pihassa ne nyt odottavat lasten lumilinnan vartioinnissa kevättä. Onneksi oli vierailun aikana pari päivää lunta. Nyt lunta on taas vähän tullut, ehkä se tällä kertaa jonkun aikaa pysyy. Aurinkoa odotellen t. HennaMar

Alla vielä kuva 'mörköunikosta' ja kehäkukista viime kesältä

Väriterapiahaastekooste

Kuten otsikosta huomaa suomen kielestä on moneen. Sirpukan solmuissa väriterapia puolestaan haastoi moninaiseen värien maailmaan. Olen monelta osin noudattanut vuoden alussa laatimaani listaa

1. tammikuu mustavalkoinen,
2. helmikuu punainen,
3. maaliskuu sininen,
4. huhtikuu keltainen,
5. toukokuu violetti, 
6. kesäkuu turkoosi,
7. heinäkuu oranssi,
8. elokuu terrakotta,
9. syyskuu harmaa,
10. lokakuu sininen,
11. marraskuu vihreä,
12. joulukuu tumman sininen, pitkän yön väri

Yllä oleva Kikapin kangas oli tarkoitettu tuohon joulukuun väriksi. Kuten olen jo ennenkin todennut, nettilaitteet eivät toista värejä aivan 'luonnollisina'. Tuo kangas myytiin farkun sinisenä, mutta mielestäni se näyttää enemmänkin tumman harmaalta. Toki sitäkin sävyä näin talven pimeinä aikoina löytyy ihan riittävästi. Tiesin jo tilatessani, että kangas toimitetaan jälkitoimituksena ja niin joulukuun haaste jäi toteutumatta. Ihan kaikki kuukaudet eivät menneet suunnitellusti, mutta tunnisteella 'värihaaste' löytyy 14 bloggausta eli ihan mielestäni kiitettävä saavutus. Itse pidin eniten blogin Perinnevärejä haastavista ja voimakkaista väriyhdistelmistä. Noin kirkkaista väreistä ilahtuu. Suurin osa vaatteista on toteutettu Ottobren kaavoilla, mutta vuoden mittaan on tullut tunne, että osaan jo itsekin soveltaa peruskaavoja eri tavoin. Ensi vuoden yhdeksi tavoitteeksi asetankin erilaisten vaatteiden ompelun, mielessä on mm. takin ompelut ja edelleen se merinovilla. Olen vuoden mittaan paljon pohdiskellut kankaiden tuotantoa, mutta aihe vaikuttaa ehkä liian laajalta käsiteltäväksi.

Yllättäen vuosi päättyi samoihin väreihin, kuin alkoikin eli vasta valmistunut keittiömme on remontin jälkeen valko-harmaa-musta, kun se aiemmin oli pääväriltään keltainen. Verhojen osalta valitsin helpon tien, valmiiksi pujotuskujalla varustettu kangas löytyi paikallisesta kangaskaupasta, Nuikkiselta.

Ensi vuonna tulen varmasti bloggaamaan enemmän myös puutarhasta, koska pihaamme muokattiin runsaasti viime kesänä. Ehkäpä joku Teistä esittää vielä jonkin muun hyvän haasteen, johon voin osallistua. Hyviä vinkkejä odotellen t. HennaMar

P.S. Jouluamaryllis teki 12 kukkaa! Kaikki ennen joulua.

Pylvään ympäriltä

Täällä sitä hyöritään olohuoneessa rappusten vieressä, johon mies järjesti va. keittiön remontin ajaksi. On meillä keittimet, mikro ja jääkaappikin, mutta kyllä täytyy todeta, ettei pelkästään koti, vaan myös se LIESI on tärkeä. Ollaan toki lounailtu ulkona, mutta aika paljon on myös menty salaateilla. Tytär totesi, että kolmannella viikolla heillä alkoi remontti suivaannuttaa, mutta kyllä alan olla jo aika täynnä tätä kaaosta, vaikka tiedän, että lyhyt aikahan tämä on ja vielä itse tilattu. Ehkä tällainenkin rutiinien rikkominen ehkäisee dementiaa, toivotaan ainakin.

Koska joululahjaompelut valmistuivat jo marraskuussa, niin kokeilin taas neulekankaan ompelua Jättirätin kankaasta. Kyllähän se sujuukin, mutta paljon on vielä säätämistä ennen kuin uskaltaa kalliimman kankaan kimppuun; merinovilla on tähtäimessä. Yksityiskohtia tein miehen vanhasta nahkatakista ja niitä oli kyllä yllättävän helppo ommella. Tästä tuli miehen sanoin ihan kiva kotitakki ja onhan tähän mukava kääriytyä kun/jos talvi oikeasti tulee tänne länsirannikollekin. Ainakin seuraavat asiat täytyy miettiä uusiksi, jos teen neuletakin: 

• mieluummin istutettu hiha, joka ryhdistää
• ei upotettuja taskuja, ei vyötä
• lyhyempi takki ja hihat
• saumurin ja peittarin säätöjen trimmaus

Jouluksi päästäneen jo uuteen keittiöön t HennaMar