Uutta ja vanhaa ja muita eroavaisuuksia

Kolme viimeisintä ompelusta ovat todella kaukana toisistaan ja edustavat tekemisiäni monelta eri kantilta:

1. Kankaat ja niiden hankinta

Vaatteisiin käytin sekä uusia että yhden ihan uuden kankaan. Vaaleanpunainen pusero on tarkoitettu käytettäväksi viimeksi ompelemani pliseeratun hameen kanssa. Olen todennut, että kun tilaa kuvioitua kangasta, jota käytetään sellaisenaan, tilauksen voi ihan hyvin tehdä netistä. Mutta jos haluaa yksiväriseen kankaaseen jotain tiettyä sävyä on paras jalkautua kauppaan. Kävimme Tampereella tytärtä tapaamassa ja ostoksilla ja kävin kahdessakin kangaskaupassa. Kangaskapina oli lopettamassa omassa 'kioskimyymälänsä' siellä, enkä sieltä löytänyt sopivaa. Jatkoin siis kauppaan, jolla ei ole ollenkaan nettimyyntiä. Tekstiili-Fihl/Tuominen ky Sammonkadun päässä on oikea vanhanajan kivijalkakauppa, joka pursuaa kangaspakkoja ja josta varmasti on vaikea löytää mitään itse, mutta innokasta palvelua löytyy. Ostin sieltä vaaleanpunaista puuvillabatistia ( voiko batisti olla muuta kuin puuvillaa?). Kangas oli vain metrin levyistä, ei paljonkaan kutistunut esipesussa ja oikeni melkein itsestään niinkuin laadukas puuvilla tekee.
Collegen kankaat ovat jäännöspaloja ja nyt alkaa viimein velourkankaat olla lopussa. Kullanväristä kangasta ostin muutam vuosi sitten JättiRätistä ja tein tytöille leggingsit, kangasta oli juuri sen varran jäljellä, että sain Mademoisellelle leggingsit tehtyä. Kangas on siitä hauska, että se on kaksinkertainen eli ihoa vasten on yksivärinen pehmeä trikoo ja tuo pääliosa on lähes nahkamaisen tuntuinen kultavärjätty.

2. Kaavat ja leikkaaminen

Jämäkankaista ommellessa on kaavan valinta aina tarkempaa ja ostin pitkästä aikaa uuden Ottobre Kids-lehden, koska siinä oli tuollainen paita ommellulla raidalla, edessä kolmio ja takaa suora, 1/2070 s.29 Colorblock. Raitoja leikatessa piirsin pestävällä tussilla ompelulinjat ja ompelin ensin harsinlangan ja sitten vasta saumurilla Ompelin hartiaosan eri värisenä, koska tummempi harmaa lähes loppui, jäljellä on enää pieni tilkku. Muutoin leikkasin kaavan mukaan samoin kuin leggingsit, joiden kaava on Ottobre 1/2015 s. 34 Pop Star, hyvä kaava jämäkankaaseen, koska siinä on sivusaumat.
Paitapuseron kaavan lähtökohtana oli Ottobre 3/2016 Vintage Style, mutta loppujen lopuksi siitä suoraan on vain kaulus. Puseroon leikkasin heti alkuun vähän leveämmät hihat kankaan riittävyyden mukaan, jolloin ne täytyi rypyttää olalta ja samantien lisäsin kaitaleen alareunaankin. Hihat näyttivät isoilta ja niinpä leikkasin paidan helmaankin rypytettävän osion. Minusta on kiva muokata malleja nyt, kun tuntuu että perusvaatteet ovat hallinnassa.

3. Käytetyt ompeleet

Vaaleanpunaisen paitapuseron ompelin lähes kokonaan ompelukoneella. Käytin jopa jonkin verran korosteompeleita esim. kauluksen ulkoreunaan ja rypytyksiin. Collegepaidassa käytin peittaria kaulusresoriin, mutta muutoin se on tehty saumurilla samoin kuin leggingsit, joiden kuminauhakuja ja lahkeen suut on ommeltu peittarilla. Saumuri ja peittariompelussa käytän kyllä ompelukonetta apukiinnityksiin esim. saumojen kohdalla resoreita ja käänteitä ommellessani. Batistin ompelua varten vaihdoin saumuriin ja ompelukoneeseen mikroneulat ja niistä ei jäänytkään kankaaseen jälkiä, kun aina jotain joutuu purkamaan... Kauluksen huolittelutilkun ompelin toisesta reunasta käsin kiinni, vaikka yleensä vältän käsin ompelua.

4. Tarvikkeet ja viimeistely

Anopin jäämistöstä löytyi monta metriä vaaleanpunaista reunapitsiä, jota käytinkin sitten reilusti. Hihansuihin rypytin pitsin, 1,5-kertainen pituus oli kyllä pitsisssä liikaa, 1,2-1,3x olisi varmaan ollut parempi ja helpompi kiinnittää. Helman kaitale on 1,5x ja kankaassa se olikin ihan sopiva rypytys, pitsin ompelin suoiraan kaitaleen alareunaan. Rypytykset tein ihan perinteisesti kaksinkertaisilla harsinlangoilla. Sydännapit ostin Tampereelta.
En ole oikein oppinut käyttämään silikonikuminauhaa ja niinpä leggingsien ja paitapuseron kokoamiseen käytin tavallista kuminauhaa. Leggingseissä on nappikuminauha, jota tarvitaan, kun käyttäjä asuu kaukana. Paidassa on kapeaa, pehmeätä kuminauha sekä hihoissa että lantiolla. 
L.A.P.-merkin tein taas kerran pienestä palasta miehen purettua nahkatakkia. Merkki on applikoitu kaksinkertaisen kovikekankaan avulla ja ommeltu nahkaneulalla.

Nyt täytyy pitää vähän taukoa, jonka aikana yritän ideoida lisää ommeltavaa kotona olevista kankaista. Yhden laatikollisen isoja kangaspaloja veimme taas SPR:n, toivottavasti joku hyödyntää ne. Joukossa oli taas osa anopin jäämistöä, mutta myös paljon itse joskus hamstraamiani. Huomasin muuten että 
Sammonkadulla oli peräti kaksi korjaamoa/ompelimoa kangaskaupan lisäksi, jossa myös ommellaan.

Kuvissa vilahtavat kukkakankaat ovat anopin aikoinaan tyttärillemme ompelemia pussilakanoita ja odottavat nyt 'hiihto'lomavieraita. t. HennaMar

Pliseeratut hameet

Löysin niin hauskan kankaan Rauman JättiRätistä, että pakko oli kokeilla ommella. Hintaakin oli vain 7 euroa/metri. Pliseeraus on tehty niin, että laskokset levenevät alaraunaa kohti. Halusin hameisiin kaarevuutta myös alareunaan ja tein lantiokaarokkeet Burdan vanhaa kaavaa mukaillen. Vakosametit tilasin Ottobren Etsystä ja kerrankin värit olivat sitä, miltä kuvaruudulla näytti. Vyötärölle olisi hyvin voinut laittaa myös Patella-kuminauhaa, mutta se edellyttäisi paikalla sovitusta. Halusin noihin hameisiin myös enemmän pituutta, kun tytöt ovat jo kasvaneet aika lailla ja lisää on varmaan nopeasti tulossa :-) .

Vuorasin molemmat hameet kokonaan, etteivät laskokset tartu jalkoihin. minulla ei ole aavistustakaan, mitä materiaalia kukkakangas on, mutta luulen, että se voi sähköistyä. Kankaissa oli vielä tallella pliseerauspaperit ja paperisilppua syntyi valtavasti. Helma oli valmiiksi käännetty ja yläosan ommelta en uskaltanut irroittaa ennen kuin kiinnitin lantio-osan. En usko, että näitä hameita välttämättä voi pestä, mutta eipä puolihameen pesua usein tarvitsekaan. Kiva kokeilu ja nopeat valmistaa. Kiva, kun edes sisällä voi katsella kauniita värejä, kun ulkona sataa edelleen vuorotellen vettä ja räntää ja ainoat väriläiskät puutarhassa ovat sammalta. t. HennaMar

Dinohuppari

Monsieur Ff:n ehdoton mieliväri on punainen. "Rouge, Rouge, Rouge." Valitettavasti myös Belgiassa on joskus kai päätetty, että se on tyttöjen väri. Niinpä kaupoista löytyy harvemmin punaista pojille ja tyttöjen vaatteissa taas on usein taas tyttömäistä koristelua. Englannissa muuten sata vuotta sitten punainen oli nimenomaan poikien väri, koska sitä pidettiin liian voimakkaana ja rohkeana tytöille, joille  taas suositeltiin hempeää vaaleansinistä. Tosin olen huomannut, että Suomessakin tyttöjen ja poikien vaatteet tuntuvat erkaantuneen kauemmas tosistaan. 70-luvulla muodissa olleesta lasten unisex-muodista ei liene jäljellä mitään. Päätin siis tehdä nuorimmalle lapsenlapselle punaisen hupparin ja tilasin collegekangasta. Valitettavasti en saanut silmukkacollegea, vaan joudun tilaamaan harjattua, joka jo esipesussa vähän vanuttui. 
Punainen kangas tahtoi ompelussakin venähtää, joten tuin reunoja napakalla resorilla sekähihoissa  että helmassa. Malli on mukaelma Ottobren vanhasta lehdestä ja sain idean käyttää joskus tilaamaani lohikäärmetrikoota hupun vuorina. Eikös se lohikäärmekin jonkin sortin dino liene. Dinosaurus-silityskuva on Stoff&Stil-Malmön myymälästä. Autojen lisäksi Ff on ihastunut dinosauruksiin, jotka taas tuntuvat pysyvän 'muodikkaina' vuodesta toiseen.

Huppuun laitettiin kaavan mukainen vetoketju, jonka avaamalla huppu muuttuu pieneksi 'viitaksi'. Taskun lisäsin, koska se on tärkeä aarteiden keruussa. Myös nappilista on jälkeenpäin lisätty. Leikissä tuolla paidalla kukaties voi lentääkin, toivoo HennaMar

Housuilua ja OHJE

Lisäys: Unohdin lisätä blogitekstiin kuvauksen kaksoisvyötärönauhan ompelusta. Tein sen lisäämällä vyötärönauhaan palan toisesta kankaasta (sininen ja autonkuva). Ompelin ne kiinni suoralla ompeleella ja siistin sauman varat peittarilla nurjalta. Ompelin resorin kiinni ja tikkasin peittarilla nurjalta nauhakujan. Avasin lisäkappaleen sivusta nurjalta toisen ja oikealta molemmat suorat saumat ja sain näin pujotusaukot. Kuminauhan voi nyt kiristaää takaosan aukosta ja nauhojen päät pujotin oikealle.

Ompelin lopuista velour-kankaista housuja Related Fix-kaavalla nuorimmalle lapsenlapselle. Koska Monsieur Ff oli juuri saanut jouluksi uusia housuja, laitoin näihin vähän enemmän lisäpituutta 110 cm kaavaan. Muokkasin malliin myös taskupussilliset taskut, joihin käytin raidallisen kankaan tilkkuja. Harmaisiin housuihin käytin serkkupojan paitakankaan loppupalan  koristeiksi taskuihin ja lahkeisiin. Tummanharmaisiin tikkasin peittarilla valmiiksi polvipaikat nurjalta samoin tilkuista. Nyt nämä 'väärän' väriset kankaat on lähes käytetty ja tilkkujakin väheni. Itselleni ompelin aiemmin leijonankeltaisesta velourista paidan ja olen huomannut, että käytössä tämä kangas on toisaalta ihanan lämmin ja samalla kuitenkin kevyt. Eli erinomainen kangas lasten vaatteiin (MOT) ja olenkin paljon velouria käyttänyt. Sitä on yleensä vain yksivärisenä, mutta joskus olen onnistunut löytämään myös kuviollista. Huomasin että Monsieur Ff käyttää edelleen muutama vuosi sitten tekemääni hupparia, joka on autokuviollista velouria. Näin etäompelijana teen usein vähän isoja vaattita, mutta nyt kun tytöt tulevat teini-ikään, en ole ihan pysynyt mukana ja ainakin yksi Mademoisellen mekko muuttui saman tien tunikaksi :-).

Nauhat ja dinosauruksen kuvan ostin Porin Nauhasta ja napista. Laitoin housuihin vyötärölle myös nappikuminauhan, mutta luulen, että sitä ei ainakaan noissa tummemmissa tarvita, koska musta resori on tosi jämäkkää. 

Tällä hetkellä ompelu on tauolla, koska saumurini teki tenän. En saanut enää kunnollista tikkiä millään säädöillä, vaikka uusin neulat ja langoitin uudestaan ainakin neljä kertaa. Nyt kone on korjattavana ja valmiiksi leikattu huppari odottaa ompeluhuoneessa. Tänään aurinko paistaa ja huomasin, että pihalla jouluruusu aloittaa kukintaa. Keväisin tunnelmin tammikuussa t. HennaMar

Housuilua ja OHJE

Lisäys: Unohdin lisätä blogitekstiin kuvauksen kaksoisvyötärönauhan ompelusta. Tein sen lisäämällä vyötärönauhaan palan toisesta kankaasta (sininen ja autonkuva). Ompelin ne kiinni suoralla ompeleella ja siistin sauman varat peittarilla nurjalta. Ompelin resorin kiinni ja tikkasin peittarilla nurjalta nauhakujan. Avasin lisäkappaleen sivusta nurjalta toisen ja oikealta molemmat suorat saumat ja sain näin pujotusaukot. Kuminauhan voi nyt kiristaää takaosan aukosta ja nauhojen päät pujotin oikealle.

Ompelin lopuista velour-kankaista housuja Related Fix-kaavalla nuorimmalle lapsenlapselle. Koska Monsieur Ff oli juuri saanut jouluksi uusia housuja, laitoin näihin vähän enemmän lisäpituutta 110 cm kaavaan. Muokkasin malliin myös taskupussilliset taskut, joihin käytin raidallisen kankaan tilkkuja. Harmaisiin housuihin käytin serkkupojan paitakankaan loppupalan  koristeiksi taskuihin ja lahkeisiin. Tummanharmaisiin tikkasin peittarilla valmiiksi polvipaikat nurjalta samoin tilkuista. Nyt nämä 'väärän' väriset kankaat on lähes käytetty ja tilkkujakin väheni. Itselleni ompelin aiemmin leijonankeltaisesta velourista paidan ja olen huomannut, että käytössä tämä kangas on toisaalta ihanan lämmin ja samalla kuitenkin kevyt. Eli erinomainen kangas lasten vaatteiin (MOT) ja olenkin paljon velouria käyttänyt. Sitä on yleensä vain yksivärisenä, mutta joskus olen onnistunut löytämään myös kuviollista. Huomasin että Monsieur Ff käyttää edelleen muutama vuosi sitten tekemääni hupparia, joka on autokuviollista velouria. Näin etäompelijana teen usein vähän isoja vaattita, mutta nyt kun tytöt tulevat teini-ikään, en ole ihan pysynyt mukana ja ainakin yksi Mademoisellen mekko muuttui saman tien tunikaksi :-).

Nauhat ja dinosauruksen kuvan ostin Porin Nauhasta ja napista. Laitoin housuihin vyötärölle myös nappikuminauhan, mutta luulen, että sitä ei ainakaan noissa tummemmissa tarvita, koska musta resori on tosi jämäkkää. 

Tällä hetkellä ompelu on tauolla, koska saumurini teki tenän. En saanut enää kunnollista tikkiä millään säädöillä, vaikka uusin neulat ja langoitin uudestaan ainakin neljä kertaa. Nyt kone on korjattavana ja valmiiksi leikattu huppari odottaa ompeluhuoneessa. Tänään aurinko paistaa ja huomasin, että pihalla jouluruusu aloittaa kukintaa. Keväisin tunnelmin tammikuussa t. HennaMar

Yhdeksän hyvää, pari pahaa ja 9 arvoitusta, vuosi 2019 kuvina.

Pihapuutarhassa ei koskaan voi tietää mikä toimii ja mikä ei ja yllätyksiä tulee joka vuosi varmaan ensi vuonnakin:

1. Pihastamme katosivat viime kesäksi rusakot, joita enimmillään saattoi nähdä 10 yhtä aikaa. Sen sijaan pieni jäniksenpoikanen oli alkukesällä jätetty hiekka-/maakasan viereen. Ilmesesti emo toi sen siihen aina uudelleen ja kun se kasvoi 'isoksi' se palasi tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Tuleekohan ensi vuonnakin?
2. Poistimme lastenlasten kanssa mahdollisimman mointa violettia akileijan kukintoa. Nyt sitten oletamme, että ensi vuonna suurin osa akileijan kukintoja on vaaleanpunaisia...
3. Katolle laitettiin aurinkopaneelit. Ensi keväänä tiedämme, paljonko ne voivat vuodessa tuottaa sähköä.
4. Mies siirteli laatat kivasti vinoon ja kylvi uutta ruohoa,hyvin iti, mutta mikä mahtaa olla tilanne ensi vuonna?
5. Talviruusu, jonka sain joskus vuosia sitten veljeni vaimolta, kukki toisen kerran kunnolla. Viimevuotisesta kylvöksestäni synty kolme taimea, jotka kesän olivat ruukussa. Nyt ne odottavat emokasvin vieressä ensi kesää.
6. Siirtelimme kasveja paikasta toiseen paremman kasvun toivossa ja saadaksemme tilaa 'paremmille' kasveille. 
7. Keväällä nähdään!
8. Vuodesta toiseen  miehen huolella lisäämät maa-ainekset ja kompostimulta katoavat jonnekin(?). Iso kasa hiekkaa ja maata on taas odottamssa lasten puuhamaana. Katsotaan mihin asti tämä riittää.
9. Uusia kasveja hankittiin erityisesti olohuoneen ikkunan eteen, tässä Haltijakukan taimet.

Jännitettävää siis riittää Hyviä asioita pihassa ovat erityisen runsaasti kukkivat ja/tai vuodesta vuoteen uudestaan ilahduttavat kasvit.

1. Kertaalleen paleltunut marjaomenapuu kasvoi kaskivartiseksi ja ilahduttaa runsaalla kukinnallaan vuodesta toiseen.
2. Harjaneilikat ovat levinneet vähän minne sattuuu ja viime kesän komein yksilö kasvoi aidan vieressä aurinkoisella paikalla.
3. Mies kasvatti taas ämpäriperunoita ja saatiinkin suuri kulhollinen satoa.
4. Tulikellukka oli vaihteeksi nimensä veroinen kukkija.
5. Suloinen sinininen ruukku kasvoi edellisen vuoden siemenistä.
6. Malvoilla oli myös paljon kukintaa ympäri pihaa.
7. Maksaruoho menestyi kaadetun koivun kannolla, aurinkoisia paikkoja on pihassamme vähän.
8. Mustilasta tuotu lehtoängelmä kukki ensi kertaa viiden vuoden odotuksen jälkeen, keräsin siemeniä talvikylvöön.
9. Parikymmentä vuotta kasvanut tammi alkaa olla puun näköinen ja tuleentui hyvin. Mies istutti myös kolme uutta löytämäänsä pientä taimea.

Jostain syystä myös meilläkin haapapuut kukkivat niin, että taivaalta satoi siemenhaivenien muodostamaa 'lunta' ja norkkoja kerättiin saaveittain. Toivottavasti ei koskaan enää. Uusin kukkamaamme ei oikein onnistunt, krookuksia tuli sentään melko paljon, mutta siemenseoksesta kasvatetut kukat näyttivät  lähinnä rikkaruohoilta ja olivat mitättömän pienikokoisia.

Sain joululahjaksi puutarhakalenterin ja ensimmäiset siemenluettelot saapuivat eilen. Uusia suunnitelmia kesälle 2020 siis. t. HennaMar

Automatto

Vielä joulua odotellessa sain viettää monta hauskaa hetkeä tämän ompeluksen parissa. Kaikille ompelijoille kertyy tilkkuja niin myös minulle ja päätinkin ommella nuorimmalle lapsenlapselle automaton. Lisäpontta idealle sain Kangaskorjaamolla-blogista. Tosin jouduin tyytymään omiin ideoihini, koska pieniä apulaisia ei ollut läsnä.

Tein maton ensin useammassa osassa ja ensimmäisenä tein puiston, jonka kaikki eläimet ja kasvit ovat vaatetilkuista.  Seuraavaksi ompelin maan alle katoavan joen Monsieur Ff:n kotikaupunkia mukaillen sekä tietenkin paloaseman.
Päälleommeltuja ajoneuvoja leikkelin herra L.A.P.:n paitakankaan tilkusta.

Kaupungissa pitää tietenkin olla liikenneympyrä ja tietyömaa!. Talot sain rikki silitetystä silityslaudan päällisestä.  Tein myös yhden muhkuraisen soratien, jonka varrella vaanivat liskot.

Käytin apllikaatioihin kaksipuolista liimakangasta, asfalttiteihin vähän jämäkämpää sorttia. Innostuksen tuloksena syntyi isohko matto, jonka pohjakankaaksi ostin huonekalukankaan palan. Oli tosi hauska ompeluprojekti ja matto pääsi heti jouluaatosta käyttöön. Pohjakangas oli kyllä vähän liukas, joten mattoa on turvallisinta käyttää toisen maton päällä. Tällaisena se on kuitenkin helppo laskostaa ja lähti Uuden vuoden jälkeen kotikaupunkiinsa. Harmi vain, ettei meillä ollut lunta pienten vieraiden iloksi. t. HennaMar