Kukkia, kukkia

Virosta tilaamani (klik) trikoo osoittautui hieman paksummaksi ja tummemmaksi kuin kuvasta arvioin. Yllä olevassa koosteessa näkyy hyvin valon vaikutus väreihin. Ompelin tytöille leningit ja tukkapantoja yms. Vielä jäi kangasta omaankiin puseroon. Valitettavasti kaavavalinta ei onnistunut. Tytöt ovat jo siinä iässä, että lasten kaavojen sopivuus alkaa olla ohi, mutta toisaalta aikuisten kirjasta valitsemani kaava osoittautui aivan liian suureksi. No saipa Toimelias hyvät naurut 😂. Vahingosta viisaastuneena tilasin kaavakaupasta Fagert teini-ikäisille sovitettuja kaavoja. Tarkoitus on ommella keveämmät kesämekot puuvillaviskoosista.

Pihalla kukkia avautuu ja sulkeutuu hengästyttävää vauhtia. Ylllä oleva kuva on noin viikon vanha ja alla näkyy tulppaanien tilanne nyt.

No onneksi uusia kukkia aukeaa koko ajan lisää, pihakierroksia täytyy tehdä useita päivässä.

Tälle viikolle on luvassa kesän lämpöisiä päiviä ja viime viikon lopun sademyrsky on muisto vain t. HennaMar.

P.S. Hiukan on takkuista on tämä uuden bloggausversion käyttö enkä ainakan vielä ole hoksannut mitään erinomaista uutuutta. Tuntuu, että yhä vastentahtoisempi olen opettelemaan uusia versioita.

Liikaa elinvoimaaa?

Puun ja kuoren välissä! Pihatarhurin ikiongelma on kasvien erilainen elinvoima. Puutarhaan usein haluaa 'vaikeita' kasveja, vaikka 'helppojakin', joilla täyttää piha, löytyy kyllä. Kielosta on tullut meille kasvi, jota joudumme raivaamaan pois. Annamme sen kasvaa pikkumetsän puolella, mutta piha-alueelta yritämme poistaa. Kuten kuvasta näkyy rönsykavu on uskomattoman sitkeätä. Toinen hankala maan alla kulkeva on meillä tuoksuvatukka, jota emme ole itse laittaneet. Sen maanalaiset varret yltävät helposti jopa metriin. Vastaava pensas on kuulemma kilsepensas, mutta meillä se on pysynyt paikallaan. Johtuu ehkä siitä, että se on ajellun nurmikon keskellä. Pensaalla on jo ikää ja vain yksi kunnon varsi, toivoisimme siis sen leviävän.

Maan alla voimakkaasti kasvavat ovat todella salakavalia. Yksi, jota jouduimme poistamaan monta vuotta oli meille Huiskunauhuksena myyty, joka ei siis oikeasti ole nauhus, vaan on tieteelliseltä nimeltään Sinacalia tangutica. Kaunis pystyssä kasvava kukka, mutta se tekee maan alle jonkinlaisia juurimukuloita, joita saa kaivaa ylös syvältäkin. Toki siemenestä kasvavat voivat nekin olla tosi kavalia. Meille pääsi vaihdossa ukonhattujen joukossa vuohenkello ja sen siementaimia löytyy vuodesta vuoteen. Päästin sen nimittäin kerran kukkimaan, kun luulin Pisamakelloksi kuten ilmeisesti  Paula Ritanen-Närhi  tässä artikkelissa. Surukseni luin, että kaihonkukka kuuluisi pahasti leviäviin. Se on meillä uusi ja kovasti olemme odottaneet sen tuuheutumista.

Olemme sitä myös laittaneet useampaan kohtaan, saa nähdä kuinka käy. Kaksivuotiset saavat meillä kasvaa (klik). Yritämme kuitenkin välttää niidenkin leviämistä takametsikköön. Siemenestä leviävistä hankala on myös konnanmarja, jota myyjän suoisituksesta laitoin kerran paikkaan, johon lumet putoavat talvella. Se kasvaakin komeasti ja kauneinta ovat punaiset marjat, kyseessä siis Punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa). Siemenet eivät tunnu tuhoutuvan ulkokompostissa ja siementaimia saa jatkuvasti olla nyppimässä. Konnanmarjaa kasvaa myös luonnossa, ei tosin punaista, joten täytyy aika ajoin tarkistaa tontin rajat. Hyvä puoli on, että nykyisin tunnistamme pienetkin taimet. Isoa kasvustoa on vaikea poistaa.

Maan laadulla on tietenkin suuri merkitys ja mies levittää kompostimultaa joka kevät uuden kerroksen kukkamaihin. Lähes joka vuosi laitetaan uusi kukkapenkki tai puretaan jokin vanha ja tämä näkyy hauskasti perennoissa. Esim. ukonhattu on parannetun maan puolella jo tuplasti korkeampi kuin alempana rinteessä. Jotkin siemenkasveista vaativat itääkseen uutta maata tai ainakin tyhjää tilaa. Ne voivat myös itää liiallisesti kuten unikot. Liian tiheässä ne kasvat pienemmiksi ja pienemmiksi ja tekevät silti kukkaa. Itsepintainen siemenestä kasvatettu on Idän unikko, Papaver orientale, jonka olen siirtänyt keskipenkistä kolme kertaa ja edelleen se tulee: molemmissa paikoissa. Päinvastainen on Preeria-angervo, Filipendula rubra, jonka olemme monesti uskoneet hävinneen, mutta joka aina ilmestyy uudelleen jostain, mutta ei sieltä mihin se on laitettu. 

Uskollisesti paikallaan kukkivat narsissit, joiden jakamisessa en ole onnistunut. Nyt on taas se aika, kun kaikki kasvit pursuavat elnivoimaa ja ihana niin. t. HennaMar

Kirjosieppoilua

En tiedä johtuneeko tuosta äitienpäiväkimpusta, että kirjosieppo on valinnut vakiopartiointipaikakseen olohuoneen ikkunalaudan. Kenties se näkee siinä kilpailijan tai mahdollisen puolison. Tai ehkä se vain ihailee peilikuvaansa? Välillä se nousee ihan ikkunan viereen. Kirjosieppohan on vähän sellainen pihan räyhähenki, joka kiusaa jo pesänsä rakentaneita lintuja ja saattaa omia pöntön itselleen. Pihassamme on kirjosieppo ollut jo useana vuonna ja luin, että vanhin tunnettu yksilö on ollut kymmenen vuotta, joten ehkä tämä on sama yksilö. Joka tapauksessa, kun tiaiset tekevät pesänsä pönttöihin, tiedämme odottaa ärhentelijän saapumista. ainakin yhtenä keväänä se taisi omia kaksikin pönttöä puolisoilleen.

Tänä vuonna on lintuja ollut runsaasti, johtuneeko vähentyneestä liikenteestä. Jopa peippopariskuntakin on tainnut rakentaa pesänsä marjakuuseen etupihalle ja kirjosieppo käy tietenkin niitäkin härnäämässä. Kevätsipulien kukinnot alkavat hiipua ja nyt ovat aukeamassa mm. valkovuokot. t. HennaMar

Parisataa posliinihyasinttia ja kaksi pallopaitaa

Tyhjensin taas kangasvarastoja ja ompelin pojille kesäpaidat. Oranssi paita on ommeltu miehen vuonna 2000 jalkopallomatkalta tuomasta Alankomaiden virallisesta paidasta. Oranssi on herra L.A.P.:n mieliväri ja punainen taas  monsieur Ff:n, joien niistä perusosat. Valmiissa paidassa oli paljon painatuksia, joten tähtipaneeli on myös selkäpuolella. Kaavana on Ottobren Cacao Bean. Käytin valmiit hihat pienentäen ja helman käännöksen, muuten kaavan mukaan. Punaisessa paidassa tähtiä on hihoissa ja edessä. Pallomerkki löytyi laatikoista.

Moni muukin pihatarhuri on todennut, että leuto ja märkä talvi sopi sipulikasveille. Meillä erityisesti skillat ja posliinihyasintit ovat lisääntyneet valtavasti ja kasvit ovat myös tosi kookkaita. Hyasinttien makea tuoksu tuntuu jo parin metrin päähän ja pihassa on vieraillut paljon perhosia, joiden talvehtiminen on myös onnistunut leutona talvena.

Nyt kun tytöt ovat kasvamassa pois lastenvaatekokoisista vaatteista, tilasin Hellinin Girl TriP- kaavakirjan ja pyysin kommentteja mieluisista vaatteista kuvan perusteella. Hihaton mekko, joka tosin kuvassa on housuhaalari oli molempien mieleen. Ompelen siis kesämekot ja tilasin ensimmäistä kertaa kangasta Virosta: Abakhan  toimitti kankaan nopeasti ja tarkoitus olisi huomenna päästä aloittamaan. Tai jos ilma vielä tuosta lämpenee, niin aloitan miehen kanssa kukkaruukkuihin kylvämisen. Talvikylvöistä ei taida taaskaan tulla mitään, mutta odottelen vielä pari viikkoa. t. HennaMar

Puuvillan tuntu

 Ompelin itselleni paksusta luomupuuvillafleecestä aamutakin, jonka vuorasin vichy-puuvillakankaalla. Fleece on Kangaskapinasta ja vuori Euro-kankaasta. Puuvillafleece on huopamaista molemmin puolin ja tietysti painavaa, mutta yllättäen takki tuntuu kyllä ihan mukavalta päällä. Onkohan kehon muistissa vielä lapsuuden paksuhkot ja kankeat vaatteet luonnonkuiduista? Ensimmäiset tekokuituiset vaatteet alkoivat yleistyä ollessani varhaisteini-iässä esim. ensimmäiset 'oikeat' mustat hiihtohousut, joissa oli valkoinen sivuraita ja jalan alta kuminauhat sain oppikoulun eka luokalla.  Luin tarkemmin puuvillan historiasta ja yllätyin, että sitä on käytetty jo tuhansia vuosia. Toinen yllätys oli, että suurin osa nykyään viljellyistä puuvillakasveista on geenimuunneltuja. Puuvillan kasvatuksen ja käsittelyn vaatimasta valtavasta vesimäärästä , kemikaaleista yms onkin ollut paljon tietoa viestimissä.

Ompelin kokeeksi muutaman kasvomaskin vanhoista lakanoista ja tyynyliinasta, joista revin pitsit irti,. Kuulokkeiden takia en voi käyttää mallia, jossa kuminauhat ovat korvien takana. Ompelin toisen kerroksen vanhasta lakanasta ja toisen vähän uudemmasta tyynyliinasta, joka oli jo hiutunut. Laskosmalli ei sovi minulle, koska se oli aivan liian tukahduttava. Kuonokoppa-malli käy paremmin. Jykevää tavaraa ovat nuo miehen isoäidin aikanaan ompelemat lakanat. Ei ihme, että mankelointiin tarvittiin kellarihuoneen kokoinen laite. Mankelointi oli niitä harvoja kotitaloustöitä, joihin isäkin osallistui varmaan ihan syystä. Mielessä on vanha elokuva kärpäsen ja ihmisen geenien sekoittumisesta, jonka seurauksena 'toinen puolikas' heittäytyi mankelin jyrättäväksi. Puuvilla ei onneksi aiheuta allergioita, mutta varmaan oli monelle lapselle kauhistus villavaatteet. Muistan erään koulutoverini kertoneen kuinka hänen äitinsä pyykkipäivän jälkeen rullasi, hankasi ja hieroi lapsen pitkiä sukkia. Eli kyllä tekokuiduissakin on puolensa, kunhan kierrätys saadaan toimimaan. Puuvillahan on selluloosaa kuten muuntokuidut esim. viskoosi, jotka lienevät myös hyvä vaihtoehto, kunhan niiden valmistukseen saadaan ympäristöystävällisempiä menetelmiä. Kierrätysmateriaalista tehtyjä vaatteita ja myös kankaita alkaa jo olla saatavilla, mutta aika vähän vielä. Toivottavasti näiden kehittäminen ei jää koronamullistuksen jalkoihin. Vielä jatkuu piina, mutta onneksi pihakierroksilla riittää joka päivä uutta katsottavaa. t. HennaMar

Kesäpaitoja

Ompelin puuvillasta kesäpaitoja lastenlapsille. Tytöille kevään väreissä ja pojille vanhoja autoja. Aika hyvin karisi luulot omista taidoista. Luulin tällä kokemuksella osaavani ommella paitoja tosta vain surauttamalla, mutta eihän se niin käy joustamattomilla kankailla. Olin unohtanut miten  tarkkaa työtä erityisesti leikkaaminen on. Joustavilla kankailla ei ole niin sentin tarkkaa ja olen myös oppinut muuntelemaan kaavoja tilanteen mukaan. No aika monta kertaa sain purkaa varsinkin noita poikien paitoja, jotka tein ensin. Sopivan kankaan etsiminen oli jo työlästa. Ehdin jo tilata toisen kankaan, mutta se oilikin loppu ko. kaupasta ja niinpä tilasin kankaat uudestaan PeeKaa-tuotteesta. Nämä puuvillat olivat vähän turhan paksuja varsinkin tuo vihreä, mutta hitaasti puurtamalla sain paidat aikaana. Kaavana  Ottobre Apple (3/2010), jolla tein aikanaan L.A.P.:n itselleen matkalla valitsema mieluinen kangas (klik) Toivottavasti tästä tulee yhtä  mieluinen, Monsieur FF rakastaa autoja, joten eiköhän tämä käy.

Tyttöjen paitatunikan kaava on Ottobre numerosta 1/2020. Tämäkin kangas oli juuri tähän malliin hiukan paksu, vaikka onkin taipuisaa ohuehkoa puuvillaa. Tilattu Kangaskapinasta. Nämä onnistuivat jo paremmin. Kangas ei ihan riittänyt kahteen, joten lisäsin Mademoisellen paitaan helmaröyhelön Toimeliaan hamekankaan paloista, kangas aikanaan tuotiin samalta matkalta. 

Pihalla riittää touhua ja mies on ollut ahkerana jo monta päivää. Kaipailin uutteria pieniä apulaisiani, pihalla olisi paljon hyödyllisiä tehtäviä. Ei nyt sitten tule pääsiäis-vieraita eikä päästä nuorimman lapsenlapsen synttäreille. Täytynee lähettää nämä paketteina ja toivoa, että tilanne muuttuu kesään mennessä. t. HennaMar

Joustoja pois

Lisää ompeluja kankaiden varastoistani. Punainen kangas on aikoinaan Nosh-kaupasta tilattu, kun siellä vielä myytiin kankaita. Tein siitä itselleni silloin paidan ja se ei ole lukemattomissa pesuissa mennyt miksikään. Paita on tehty Ottobre 1/2020 kaavalla Grey Sweetness, koko 140 cm. Koristenappien kanssa oli vähän ongelmia. Olen ne joskus ostanut askarteluliikkeen loppuunmyynnistä ja niitä ei kai ole tarkoitettu vaatteisiin, koska takaosassa oli paksu liima, jota oli tosi hankala irrottaa.  Asetonilla lähti, mutta niin lähti napin värikin eli liottamalla ja raaputtamalla sitten onnistuin. Saa nähdä ovatko värit kadonneet ensimmäisen pesun jälkeen. Pikkuveljen paita on Saksasta matkatuomisia muutaman vuoden takaa. Kaava Rascal Ottobre 4/2013 ja huomasin uudestaan, että lehden vanhemmat kaavat ovat melko väljiä. Ehkä mitoituksessa on ollut väljyysvara joustamattoman mukaan?

Uusi kesäinen hippipaitani lähes lumihangessa kuvattuna. Tänne meille on nyt saatu muutaman kerran lunta, vaikka talvella sitä ei ollut ollenkaan.  Kangas oli vihoviimeinen ommeltava, liukas tekokuitu ja siihen lisätty jokin elastaani teki ompelemisesta painajaismaista. Kaava on yhdistelmä Woman 5/2019 lehden kaavoista. Ja nyt sitten näitten jälkeen tilasin uusia kankaita, ettei vain pääse varastot vähentymään! Tulis jo kesä toivoo HennaMar