Paluu joustaviin

Mademoiselle sai ruusuisen taskutunikan ja Monsieur Ff palomiespaidan. Ruusukangas on Tyylimekosta otettu muun tilauksen ohessa ja paneelikankaan tilasin jo keväällä, koska se on niin aiheeltaan sopiva. Onnekseni kankaat olivat kotona ja pääsin heti aloittamaan luovuttuani pellavaviskoosimekkojen ompelusta.

Tunikamekko on Climbing Flower ja paita ihan Ottobren peruskaavalla. Kuvassa ei näy, mutta hihassa on parsittu palkeenkieli kuten palomiehelle sopii. (leikkasin vahingossa reiän viimeistelyssä.)

Toiselle sisarusparille ompelin jäännöskankaista kesäpaidat.  Peittarikin alkaa olla hallinnassa ja reunustaminen ei enää ole yhtä tuskaista kuin aiemmin. Uskaltauduin siis ompelemaan hihattoman paidan Ottobren kaavalla HotStop. Resoritkin löytyivät kotoa kaikkiin vaatteisiin samoin pitsien pätkät. Vielä sentään saatiin lämpöisiä kesäpäiviä t. HennaMar

Unikot ja valeunikko

Keräsin viime kesänä paljon unikkojen siemeniä ja niitä oli minulla edellisiltäkin vuosilta. Keväällä muokkasimme aurinkoisen paikan uusiksi ja laitoin siihen noita siemeniä. Laitoin niitä myös varjoisaan paikkaan, johon tehtiin uusi kukkamaa puupinon paikalle. Pihalta kaadetut ja hakatut puut on nyt käytetty.

Odotus olisi, että unikon kukkia olisi kaiken kirjavia, mutta yllättäen Danish Flag ja Schwarze Schwan osoittautuivat elinvoimaisimmiksi ja pysyivät alkuperäisen värisinä. Heinäkuu on luonnollisesti ollut huono kesäkukille, koska sade on piiskannut niitä aika lailla, mutta hauska näitä on seurata.

Yläkuva on varjoisalta paikalta. Unikkohan on siitä jännä, että mitä vähemmän tilaa ja valoa sitä pienempänä se kasvaa ja kukkii pienen pienillä kukilla. Tiesin kyllä, että tämä ei ole oikea paikka kesäkukille, mutta juuri sillä hetkellä, kun mies valmisti maan, minulla ei sattunut olemaan muita siemeniä. Laitoin myös siemeniä liikaa, kun olin epävarma itämisestä. Myös tässä Tanskan lippu  ja Musta Joutsen ovat voittaneet. Unikko on siinä mielessä vaativa, että se yleensä pystyy itämään vain 'tyhjiin' kohtiin pihalla eli kaikkialle, missä maata on avattu. 

Kiertolaiseksi on kaksivuotisten lailla siirtynyt myös keltainen valeunikko, jota aikanaan oili iso alue keskipihalla. Toisaalta on ihan kiva, kun sen keltaiset kukat lositavat siellä täällä lyhdyn lailla hämärässä. Lastenlapset tykkäävät ravistella siemenkotia ja levitellä siemeniä pihalle ja se näköjään pystyy itämään myös toisten kasvein väleihin. Sinistä valeunikkoa en ole saanut itämään. 

Mitään ommeltua ei ole ollut esittelyssä pitkään aikaan. Olen yrittänyt ommella tytöille pellavaviskoosista, mutta kangas osoittautui kutittavaksi ja vaati vuoren. Vuoren kanssa taas leningistä tuli painava ja sitä paitsi vaikka sovitin kahdesti ihan liian leveä. Hautasin tekeleen kaappiin ja siirryn kohti helpompia haasteita.

Ihana, kun vaihteeksi aurinko taas paistaa t. HennaMar

Kadotettu puutarha

Vierailimme viime viikonloppuna Rapolan harjulla Voipaalan kartanolla. Kartanolla on aikanaan ollut barokkipuutarha, josta valitettavasti on jäljellä vain kehykset ja hedelmäpuut. Puutarhassa ei ollut kuin muutama pioni ja pihan reunoilla kasvavat varjoliljat, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. Kaiketi edes ne voisi kerätä ja siirtää johonkin barokkiruuduista. Rapolan harjuhan on upea paikka lehtometsineen ja lähellä on myös Ritvalan kylä, joka on nimetty vuoden kyläksi 2017. Uskoisin, että myös puutarhaa ylläpitämällä vierailijoiden määrä kasvaisi historiallisella kartanomiljööllä. Lehtomaa ja vanhat puutarha-alueet ansaitsisivat puutarhan. Kurja nähdä hukkaan heitetyt mahdollisuudet.

Nämä sormustinkukat ovat omasta pihasta. Olen joskus laittanut pussillisen valkoista sormustinkukkaa ja aina joskuus yksi tai kaksi kasvaa esiin. Risteytymät tuovat myös mukavasti vaihtelua sormustinkukkien väreihin. Nämäkin ehkä kasvaisivat tuossa 'barokkipuutarhassa 'ihan itsestään !

t. HennaMar

P.S. Kilpikierto virkistyi ja on nyt hyvässä kasvussa. 

Luonnonkukkien päivä

Tämän vuoden teemakasvi on pihlaja. Niitä meillä ilmestyy usein kukkapenkkeihin. Ilmeisesti linnut kuljettavat niitä takametsiköstä. 

Osa on saanut kasvaakin. Tästä yksilöstä halusimme korkean ja kapean. Se kukkiiki jo toista kertaa. 

Viime kesänä aloin siirtää taimia tontin rajalle. Ehkä meillä vielä joskus on pihlajakujanne. Tuhatkaunosta näkee taimien koon, mutta yksi talvi on jo takana.  

Hyvää luonnonkukkien päivää! T. HennaMar 

Talvikylvön ja vesitalven tuloksia

Viime talven jatkuvat vesisateet ja puuttuva lumi vaurioitti meillä puuvartisia kasveja. Kuvan kummitus on kilsepensas, joka oli täällä jo muuttaessamme. Sillä on ikää jo ainakin 35 vuotta eli onhan se voinut kuihtua vanhuuttaan, mutta epäilen, että savimaassa ollut vesi on tukahduttanut juuria. Kuvassa näkyvä pienempi, valkoiseksi välähtänyt 'kummitus' on kirjosieppo lennähtämässä pönttöönsä.

Kuvissa on lähes samanikäiset vuohenkuusamat. Itse asiassa tuo kuihtunut on vuoden vanhempi kuin alakuvan tiarellojen takana kukoistava. Hyvin säilynyt on rinteessä eli siinä ei varmaan vesi ole maannut juuristossa. Muita kärsineitä ovat valkoinen syreeni ja paatsamaköynnös. Sen sijaan köynnöshortensia voi todella hyvin ja kärhöt kohtalaisesti. Vesitalven jälkeen lähes kaikki perennat ja varsinkin kaksivuotiset kukat ovat kasvaneet suorastaan jättikokoon. Pitkästä aikaa illakkoa on taas useassa paikassa.  Mielestäni myös kukinnat ovat aikaisessa, mikä voi johtu lämpöisistä kesäpäivistä.

Yllättäen havupuut kuitenkin ilmesesti pitävät lumettomasta talvesta? Ainakin kaikkien havujen vuosikasvut ovat todella suuria. Kuvassa Kääpiöserbiankuusi. Atsaleasta ei tiedä, kun se on meillä enemmän tai vähemmän kitunut jo vuosia, paikkaakin on vaihdettu jo kolmesti.

Siinä niitä nyt on talveksi kylvettyjä:

• punapäivänkakkaroita iti kaksi, joka on kyllä vähän, koska olen niitä alun perinkin siemenistä kasvattanut ja nyt uusi yritys toi kehnon tuloksen
• lehto- (kelta?-)ängelmiä iti noin pari sataa, osa on vielä ruukuissa osa seillä täällä maahan koulittuina. Tosin emotaimetkin (kylvetty 6 vuotta sitten) ovat nyt tuuhentuneet selvästi.
• paratiisililjat itivät myös hyvin ja se onkin tarpeen, koska siirsimme ne viime vuonna pihan etuosaan keittiön ikkunan alle. Viidellä emokasvilla on ikää jo 17 vuotta ja siirrossa yksi niistä otti ja kuoli, yksi on tehnyt valtavast nuppuja ja kolme jöröttää...
• niin ja sormivaleangervoista ei yksikään itänyt niinkuin vähän etukäteen arvelin. Onneksi pihasta löytyi jälleen muualle siirretyn paikalta ilmeisesti juuren palasta kasvanut yksilö. Näitä kai pitäisi sitten lisätä jakamalla?
• kuvassa on myös keväällä kylvettyjä tuulinunikkoja, meillä ei kannata sisälle kylvää, valo ei riitä. Sen sijaan itse kerätyt unikon siement, jotka kylvin suoraan maahan, pursuavat kasvua.

Simenistä kasvattaminen on hidasta, on ainakin ollut Elimäeltä Mustilan arboretumista tuomieni osalta, mutta toisaalta on hauska seurata, miten pienen piensitä taimista kasvaa suuria.

Villapaju piti myös lumettomasta talvesta, vaikka taitaa pohjoisen kasvi olla ja onneksi viime vuonna istutettu höyhenpensas on kunnossa. Kasvilaatikkoon kylvin nyt kesävihanneksia, joita en kyllä yleensä saa onnistumaan. Kasvua seuraten t. HennaMar

Kukkia, kukkia

Virosta tilaamani (klik) trikoo osoittautui hieman paksummaksi ja tummemmaksi kuin kuvasta arvioin. Yllä olevassa koosteessa näkyy hyvin valon vaikutus väreihin. Ompelin tytöille leningit ja tukkapantoja yms. Vielä jäi kangasta omaankiin puseroon. Valitettavasti kaavavalinta ei onnistunut. Tytöt ovat jo siinä iässä, että lasten kaavojen sopivuus alkaa olla ohi, mutta toisaalta aikuisten kirjasta valitsemani kaava osoittautui aivan liian suureksi. No saipa Toimelias hyvät naurut 😂. Vahingosta viisaastuneena tilasin kaavakaupasta Fagert teini-ikäisille sovitettuja kaavoja. Tarkoitus on ommella keveämmät kesämekot puuvillaviskoosista.

Pihalla kukkia avautuu ja sulkeutuu hengästyttävää vauhtia. Ylllä oleva kuva on noin viikon vanha ja alla näkyy tulppaanien tilanne nyt.

No onneksi uusia kukkia aukeaa koko ajan lisää, pihakierroksia täytyy tehdä useita päivässä.

Tälle viikolle on luvassa kesän lämpöisiä päiviä ja viime viikon lopun sademyrsky on muisto vain t. HennaMar.

P.S. Hiukan on takkuista on tämä uuden bloggausversion käyttö enkä ainakan vielä ole hoksannut mitään erinomaista uutuutta. Tuntuu, että yhä vastentahtoisempi olen opettelemaan uusia versioita.

Liikaa elinvoimaaa?

Puun ja kuoren välissä! Pihatarhurin ikiongelma on kasvien erilainen elinvoima. Puutarhaan usein haluaa 'vaikeita' kasveja, vaikka 'helppojakin', joilla täyttää piha, löytyy kyllä. Kielosta on tullut meille kasvi, jota joudumme raivaamaan pois. Annamme sen kasvaa pikkumetsän puolella, mutta piha-alueelta yritämme poistaa. Kuten kuvasta näkyy rönsykavu on uskomattoman sitkeätä. Toinen hankala maan alla kulkeva on meillä tuoksuvatukka, jota emme ole itse laittaneet. Sen maanalaiset varret yltävät helposti jopa metriin. Vastaava pensas on kuulemma kilsepensas, mutta meillä se on pysynyt paikallaan. Johtuu ehkä siitä, että se on ajellun nurmikon keskellä. Pensaalla on jo ikää ja vain yksi kunnon varsi, toivoisimme siis sen leviävän.

Maan alla voimakkaasti kasvavat ovat todella salakavalia. Yksi, jota jouduimme poistamaan monta vuotta oli meille Huiskunauhuksena myyty, joka ei siis oikeasti ole nauhus, vaan on tieteelliseltä nimeltään Sinacalia tangutica. Kaunis pystyssä kasvava kukka, mutta se tekee maan alle jonkinlaisia juurimukuloita, joita saa kaivaa ylös syvältäkin. Toki siemenestä kasvavat voivat nekin olla tosi kavalia. Meille pääsi vaihdossa ukonhattujen joukossa vuohenkello ja sen siementaimia löytyy vuodesta vuoteen. Päästin sen nimittäin kerran kukkimaan, kun luulin Pisamakelloksi kuten ilmeisesti  Paula Ritanen-Närhi  tässä artikkelissa. Surukseni luin, että kaihonkukka kuuluisi pahasti leviäviin. Se on meillä uusi ja kovasti olemme odottaneet sen tuuheutumista.

Olemme sitä myös laittaneet useampaan kohtaan, saa nähdä kuinka käy. Kaksivuotiset saavat meillä kasvaa (klik). Yritämme kuitenkin välttää niidenkin leviämistä takametsikköön. Siemenestä leviävistä hankala on myös konnanmarja, jota myyjän suoisituksesta laitoin kerran paikkaan, johon lumet putoavat talvella. Se kasvaakin komeasti ja kauneinta ovat punaiset marjat, kyseessä siis Punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa). Siemenet eivät tunnu tuhoutuvan ulkokompostissa ja siementaimia saa jatkuvasti olla nyppimässä. Konnanmarjaa kasvaa myös luonnossa, ei tosin punaista, joten täytyy aika ajoin tarkistaa tontin rajat. Hyvä puoli on, että nykyisin tunnistamme pienetkin taimet. Isoa kasvustoa on vaikea poistaa.

Maan laadulla on tietenkin suuri merkitys ja mies levittää kompostimultaa joka kevät uuden kerroksen kukkamaihin. Lähes joka vuosi laitetaan uusi kukkapenkki tai puretaan jokin vanha ja tämä näkyy hauskasti perennoissa. Esim. ukonhattu on parannetun maan puolella jo tuplasti korkeampi kuin alempana rinteessä. Jotkin siemenkasveista vaativat itääkseen uutta maata tai ainakin tyhjää tilaa. Ne voivat myös itää liiallisesti kuten unikot. Liian tiheässä ne kasvat pienemmiksi ja pienemmiksi ja tekevät silti kukkaa. Itsepintainen siemenestä kasvatettu on Idän unikko, Papaver orientale, jonka olen siirtänyt keskipenkistä kolme kertaa ja edelleen se tulee: molemmissa paikoissa. Päinvastainen on Preeria-angervo, Filipendula rubra, jonka olemme monesti uskoneet hävinneen, mutta joka aina ilmestyy uudelleen jostain, mutta ei sieltä mihin se on laitettu. 

Uskollisesti paikallaan kukkivat narsissit, joiden jakamisessa en ole onnistunut. Nyt on taas se aika, kun kaikki kasvit pursuavat elnivoimaa ja ihana niin. t. HennaMar