Vielä jouluksi

 

Saatiin kahden tunnin jonotuksella kolmas rokotus pop-up-pisteestä. Päädyimme jonottamaan, kun muutoin rokotus olisi ollut vasta tammikuun puolessa välissä.

Joulu alkaa olla valmisteltu, joululahjat on jo paketoitu ja  lähetetty/noudettu. Tänään käytiin vielä vaihtamassa lahjat toisen tyttären perheessä (ja syömässä erinomaista kalasoppaa ynnä joulukakkua). Kotona pieni kinkku on jo jääkaapissa ja kuusikin on pihalla odottamassa. 

Ompelin itselleni jouluksi mekon Named Lexi A-line kaavalla, josta aiemmin tein Kokka-mekon. Kangas on Punto di roma eli Romanit jerseytä Kangas-Mallasta. Neulos oli mielestäni kyllä tähän tarkoitukseen liian raskasta, vaikka valitsin sen netissä näkemäni kaavan toteutuksen perusteella. Nyt en tuota linkkiä löytänyt, mutta luulen, että siinä kangas oli ohuempaa laatua. Muokkasin laskokset vähän toisin kuin alkuperäisessä kaavassa, että ne asettuisivat paremmin. Väri on tosi kiva vihreä ja anopin virkkaus ja rintakoru sopivat niinkuin olin ajatellut.

Miehelle ompelin vielä toivelahjan eli yöpuvun. Kuvioitu kangas on sopivasti  nimeltään Hiljaisuus (Mainelakeus) ja se on tilattu Lempikangas-nimiseltä uudelta kangasyrittäjältä. Tuo iso pahvilaatikko taustalla sisältää yhteisesti tilatun joululahjan :-). Nyt saa ompelu riittää vähäksi aikaa, vaikka Toimeliaan syntymäpäivä on kyllä heti tammikuussa. Rauhoittavaa joulun odotusta t. HennaMar

Pieni matka ja helppoja ompeluja

 

Käytiin Turussa sukuloimassa ja oltiin ihan yötä siellä. Ei tosin Hamburger Pörssissä vaan siinä vieressä. Turun tori ympäristöineen on edelleen uskomaton sekasotku emmekä yrityksistä huolimatta onnistuneet ajamaan uuteen toriparkkiin vaan päädyimme tutumpaan Louhiin, josta sieltäkin on kävellen uloskäynti torille. Toriparkkiin ohjatulla tiellä oli keskellä tietä nosturi ja kulku torin ympäri puikkelehti useiden väliaikaisten  rakennelmien läpi. Muutoin oli kyllä tosi mukava ja piristävä matka. Kävimme katsomassa pojan tyttöystävänsä kanssa ostamaa asuntoa ja vielä seuraavana päivänä miehen siskon luona. 

Koska en ottanut uusia aurinkolaseja mukaan, aurinko paistoi tietysti mennen tullen. Yöllä satoi lunta ja eka kertaa tänä syksynä maisemat näyttivät talvisilta.

Kuvan taustasta näkee, että lähtiessämme nurmi oli vielä vihreää, lähinnä sammalista ;-).  Ompelin miehelle yöpuvun ja t-paidan. Paidan kaavan olen muokannut Ottobren yöpukukaavasta ja nyt otin samaisesta lehdestä housujen kaavan pohjaksi. Paidan ompelu käy sutjakasti, kun kyseessä oli jo viides(?) paita samalla kaavalla ja yöpuvun housutkin on kuminauhavyötäröllä. Siirsin toiseksi viimeisen ison silityskuvan paitaan, tuo susiaihe onkin upea. Seuraavaksi on vuorossa Ponte Di Roma-kankainen mekko itselle jouluksi. t. HennaMar

Kaavakokeilu ja ompelua ilman kaavaa

 

Kävipä nyt ensimmäisen kerran, että tilatessani kaavan luottotoimittajaltani,  fagert.se, sieltä tuli viesti, että kyseistä kaavaa ei ollut minun kokoani varastossa.  Toimitusaika olisi arviolta 2-3 viikkoa, mutta koska olin kankaan jo tilannut, suostuin vaihtoon. Uusi jakun kaava on JALIE 3677 HÉLÈNE. Tässä tapauksessa osoittautuikin, että varakaava oli täysosuma. Normaalisti tuskin tuolta toimittajalta olisin tilannut, koska heillä näyttää olevan pääasiassa liikuntavaatteiden kaavoja. Myös kangas, jonka tilasin Kangas-Mallasta osoittautui helposti ommeltavaksi ja jakusta tuli kerralla sopiva! Solkea kaipaisin tuohon eteen, mutta se tulee varmaan jossain vaiheessa ostettua.

Sitä enemmän olikin sitten vaikeuksia silkkipuuvillan kanssa, jonka tilasin Tyylimekosta. Kuvittelin, että puuvilla tekisi kankaasta helpommin käsiteltävän, Eipä tehnyt. Ajattelin myös, etten tarvitse kaavaa, vaan kopioin mallin silkkisestä matka-aamutakistani. Eipä toiminut. Liukkaiden kankaiden kanssa mittailu oli hankalaa ja tuollaista kangasta on ikävä korjata. Vielä tuossa kuvausvaiheessa huomasin, että olin ommellut sisemmät kiinnitysnauhat väärin. 

Jakkukaavalla teen varmaan toistekin, jos joku kaipaa Jalien kaavoja niin niitä näyttää Suomessa myyvän Jyväskylän kangaskauppa. Ompelemisiin t. HennaMar

Syyspuuhia

 

Tänä syksynä tunnelmat olivat kesän tapaamisten jälkeen haikeat enkä oikein innostunut sipulien tilauksiin. Lapsenlapset onneksi tulivat lomalla käymään ja istutimme yllä olevat sipulit.

Eipä pihassa kyllä oikein ollut tilaakaan uusille istutuksille, joiten määrä oli ihan sopiva. Viime kevätkesänä ensimmäisen kerran helmihyasintit kukkivat pihassamme upeasti ja niitä lisättiin. Krookuksia mahtuu aina jonnekin ja Darwin-tulppaaneista voi toivoa pitempiaikaista kukintaa.

Ompeleminen onneksi aina piristää ja teinkin rivillisen huppareita joululahjoiksi. Kankaat on toimitti Nimipyyhe.com, joka oli itselleni uusi tuttavuus. Olen seuraillut ompelusta innostuneita nykyisin myös Instagramista ja Facebookista saadakseni uusia ideoita ja sieltähän tämä löytyi. Silityskuvia tilasin jo aiemmin syksyllä, yritys on nimeltään Lumikellot. Tässä välissä nuorimman lapsenlapsen autoinnostus on kyllä laantunut, mutta kaipa tämä vielä menettelee.

Ompelin myös esikoistyttären lapsille yöpuvut. Ompelu saa tämän syksyn  tahmean harmauden vähän väistymään, mutta kesän ja syksyn vierailujen jälkeen parasta on ollut, että aloitin taas lukumummina paikallisessa koulussa.

 t. HennaMar

Kesän viimeisiä ja uuden alkuja

 

Ompelin Mademoisellelle vielä toisetkin kesähousut, kun kaava oli nyt muokattu ja testattu. Lisäsin yläosaan vielä vähän korkeutta, että vyötärö yltää paikalleen. kangas on muistaakseni Eurokankaan. Lisäsin vähän väljyyttäkin ensi kesän käyttöä ajatellen. Kuvassa viimeisiä kukkasia kuistilta, viime yönä täällä oli pakkasta ensi kertaa, ainoastaan talon lähellä olevat ruukut säästyivät.

 

Viime vuoden talvikylvöt eivät oikein onnistuneet. Perennoista vain punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum) ja valkoinen(?)ritarinkukka (Delphinium) itivät kunnolla, mutta kiirehdin liikaa maahan istuttamista ja ne katosivat etenoiden tai muiden öttiäisten suuhun. Yleensä olenkin siemenestä kasvatettuja pitänyt yhden koko kesän ruukussa voimistumassa. 

Keräsin kuitenkin kesäkukkien siemeniä. Kesämalvikki (Lavatera trimestris) kukki hyvin ja siemeniäkin ehti kypsyä. Jännä miten erilaisia kasvien siemenkodat ovat, tämän malvikin siemenkodassa on eräänlainen kansi, jossa siemenet ovat kiinni. Ilmeisesti siemenet tippuvat, kun kansi alkaa aueta. 

Krassia keräsin ensi kertaa. Nuo vihreämmät ovat Salmon-lajikkeista, joiden  väritys oli todella kaunis, ruskeat on kerätty ihan perusvärisistä keltaisista ja oransseista.. Toki siemenistähän ei tiedä minkä värisiä tulee ja  itävätkö edes.

'Vaeltavien' kasvien siemeniä olen kyllä kylvänyt pihalle suoraan uusiin paikkoihin. Harmaamalvikin (Lavatera thuringiaca)  viisikulmaiset siemenkodat tuntuvat pysyvän tiukasti varressaan, ehkä niiden on tarkoitus pudota vasta hangelle? Näitä siemeniä keräsin miehen siskolle. Käenkukkaa keräsin tyttärelle ja sitä sekä malvaa ja myös keltaisia valeunikoita olen sirotellut sinne tänne, koska niiden kasvamista ja kukkimista on hauska seurata ja ne tulevat omia aikojaan sen kummempaa hoitoa kaipaamatta. Tänä vuonna ei sormustinkukkia ollut juuri nimeksikään ehkä ensi vuonna on taas niiden vuoro. Myös vaaleanpunainen akileijarypäs koivun alla teki vain vähän kukkia ja sinne kylvin keltaisten ja vaaleanpunaisten akileijojen siemeniä.

Tummaa pärskäjuurta en aio kerätä, vaikka niissä näyttää kyllä olevan siemeniä tsiljoonittain. Unikoiden annoin myös kylväytyä itse. Tuo peruspunainen kukki koko loppukesän, vaikka varret näyttivät jo lähes kuolleilta. Tänä vuonna oili myös illakoita runsaasti, itsestään kylväytyvillä saa tosiaan monenlaista vaihtelua pihaan. Syksytunnelmissa t. HennaMar

Syksyn värejä

 

Kesän viimeiset orvokit ja Mademoisellen mekko yhdessä valitusta kankaasta. Vaaleanpunaiset sävyt eivät enää kiinnostaneet vaan sinisemmät kankaat. Kangas on Eurokankaasta, vaikutti vähän hauraalta, mutta en sitä kaupassa huomannut tarkistaa vaikka itse tätä ehdotin. Malli on sovitettu Princess Castle, johon lisäsin vähän leveyttä ja reilusti pituutta, helmaan vielä röyhelö. Voi olla että tuli liian pitkä, mutta paketin lähettänemme vasta syksymmällä.

Toki meillä täällä on jo ihan syksy. Tuntuu, että tänä vuonna kasveilla on ollut aikaa valmistautua talveen ja syksyn värit ovat erityisen voimakkaat.

Kesäkukista osa on jo siirretty kompostiin, mutta vielä paljon kukkiikin. Värit tosin hukkuvat noihin ruskan sävyihin. Lamoherukka om lähes tummanpunainen ja keltaisetkin sävyt erottuvat hyvin. 

Pikkuveljelle ompelin ihan peruspaidan suoraan BlaaBlaa-kaavalla muokkaamatta. Kangas on Lillestoffin ja tilattu jo aiemmin kesällä. Tähdet eivät aivan asettuneet kohdalleen, mutta en oikein usko että tähtien asennolla muutenkaan on merkitystä... Vielä tämä viikonloppu on luvattu lämmintä, joten täytyy nyt ulkoilla mahdollisimman paljon. Ruukkujen purkaminen alkanee ensi viikolla t. HennaMar

Kelloköynnös kukkii

 

Laskeskelin että puoliauenneita ja avonaisia kukkia on nyt noin tusinan verran ja nuppuja ainakin parikymmentä. En tiedä ehtivätkö kaikki kukkaan, mutta onhan sitä jo tässäkin. Kellokukan teriö on yhtenäinen ja putoaa hauskasti kokonaisena kuihtumatta, jolloin litteä siemenpohja jää näkyviin. Kukat kestävät kyllä melko kauan, mutta niinkuin usein puutarhassa kukat eivät ole se näkyvin osuus vaan kasvin kokonaisuus.

Köynnösruukut, kolme kappaletta, sijoitin kuistille ja puuvajan edustalle, jossa niillä periaatteessa oli tilaa kasvaa. Kuistin korkeus ei kuitenkaan oikein riittänyt, vaan köynnökset vaatisivat suoraa seinää tai pergolaa muutaman metrin päästäkseen riittävän ylös. Kukat muodostuvat latvoihin. Köynnös on hanakka tarttumaan mihin vain ja tässä se kasvaa laikkuköynnöksen kumppanina.

Luulen että luontaisella kasvupaikalla kasvin alaosa on varjossa, koska valkoiselle seinällä osa lehdistä punertui voimakkaasti. Puuvaja saisi olla metrin korkeampi niin kukinta olisi yhtenäisempi. Onhan tämä aivan uskomatonta kasvua, kun ajattelee kuinka ahtaassa kasvit ovat ruukuissa. Kuumina päivinä kastelin niitä kaksi kertaa päivässä. Parhaiten ne varmaan menestyisivät maahan istutettuina.

Pisimmät varret yltävät parvekkeen ohi katon rajaan asti. Ylhäällä kukkia ei oikein erota muutoin kuin katsomalla parvekkeelta alaspäin. Kiitollinen kasvatettava, mutta en tiedä laitanko näitä uudestaan ellen sitten keksi parempaa kasvupaikkaa. Saa sitten nähdä, miten tämän saa alas, kun syksy oikeasti saapuu. t. HennaMar

Kesävaatteita lastenlapsille

 

Kesän mittaan tapaamisia odotellessa ompelin kaikille lastenlapsille vaatteita. Tässä postauksessa vaatteet, joita en ole vielä blogannut. Mademoisellelle ompelin kukalliset housut joustavasta puuvillasatiinista. Halusin yrittää uudestaan, koska viime vuonna ompelemani housut olivat olleet liian pienet. Tein lisähaastetta itselleni valitsemalla capri-housujen kaavan, Mariposa Ottobre 3/2016, joita pidensin ensin pitkiksi housuiksi ja lisäämällä vielä pituutta mademoisellen kasvua tavoitellen. Lahkeiden pituus olikin juuri sopiva ja yläosa tyttären lähettämien ympärysmittojen mukainen, mutta en huomannut lisätä yläosaan korkeutta ja näistä tuli kylläkin sopivat lantiohousut. Eurokankaan satiini toistaa hauskasti puutarhan loppukesän kukkien värejä.

Loppukesällä kaikki lapset vierailivat ja viimeiseksi tavattiin kaikki herra L.A.P:n synttäreillä, jonne ompelin kauluspaidan toivottavasti kalamiestä miellyttävästä lokkiaiheisesta puuvillasta. Kaava on Lee Ottobre 1/2016, mutta en enää muista, mistä kankaan tilasin. Vaaleansinistä batistia tehosteeksi minulla oli ennestään. Kangas on puhdasta puuvillaa ja kuvio muistuttaa isänsä käyttämää kesäpaitaa. Tein kuitenkin pitkähihaisen, kun syntymäpäivä on loppukesästä.

Olen vaihteeksi halunnut kokeilla muutoinkin vähän haastavampia malleja, joita parhaiten olen löytänyt vanhoista Ottobren numeroista. Toimeliaan paita on ommeltu Kerry kukkatopin kaavalla, 3/2009, mutta lyhyempänä eli jätin helmakaitaleen pois. Olkapalat on rypytetty ompelukoneessa alapuolan kuminauhalla. Muokkasin hihat suuremmiksi nyt, kun puhvihihoja on paljon käytössä. Helma on tehty kiertopäärmeenä ja muutoin reunustin paidan väriin sopivalla vinoon leikatulla trikookankaalla. Rusettikoristeen tein anopin vanhan samettinapin ympärille kotoa löytyneistä nauhoista. Tätä en ole vielä nähnyt päällä, paita on ehkä vähän iso, mutta meneepä sitten ensi kesänä.

Mademoisella sai vielä vielä housujen pariksi pitkähihaisen paidan. Tämäkin on vanhemmasta lehdestä 4/2009. Malli on nimeltään Yoke striped T-paita. Ihan en kyllä tämän mallin ohjeita ymmärtänyt, mutta paidasta tuli juuri sopiva, joten tällä kaavalla teen varmaan toistekin. Jätin pois resorit kaula-aukosta ja käytin sen sijaan toista ohutta collegekangasta alakappaleina, joilla viimeistelin kaula-aukon.  Hihansuun viimeistelin ihan kuminauhakujalla. Kiva nähdä vaatteita lasten päällä, mademoiselle ihastui erityisesti tuohon silityskuvaperhoseen, joka on ollut laatikossa viimeisestä ulkomaan matkasta asti.

Nuorin serkku on 'perinyt' L.A.P:n vaatteita, jotka tyttäreni on onnistunut säilyttämään uuden veroisena useista pesuista huolimatta. Mutta tein vielä hänelle ihan uusiakin, pikeepaita ja velourhousut. Monsieur Ff pitää erityisesti pehmeistä kankaista. Relaxed Fit-kaavalla housuista tuli kyllä vähän liiankin rennot, ensi kerralla ompelen perushousukaavalla. Tilasin valmiin kauluksen Jaanan ompelimosta . Otin niitä useamman vastaisen varalle, kun olivat niin edullisia. Kankaat ovat Eurokankaasta. Paidan kaava on London trikoopaita, Ottobre 3/2009, ja paidasta tuli isohko, kuten usein vanhempien lehtien malleista. Silityskuva on taas pitkään laatikossa pyörineitä, enkä muista ostopaikkaa kuten en edellisten vaatteiden kankaistakaan, netin kautta kuitenkin. 

Seuraavaksi työstän esikoistyttären 'tilaustyön' eli froteepäällisiä pyykkikorien kansiin eli aivan jotain muuta. Syksy saapui samaa matkaa lasten kanssa ja pihan työt alkavat olla lopuillaan. t. HennaMar

Pihan ja pään huoltoa

 

Pihamme vanha pihlaja on ollut huonossa kunnossa jo pari vuotta ja tänä vuonna se hädin tuskin teki lehdet, jotka sitten nopeasti kuivuivat kokoon. Vielä suurempi ongelma oli takapihan iso haapa, joka oli jo lahonnut jonkin aikaa ja viime talvena se sitten pudotti oikein ison oksan. Kutsuimme arboristin katsomaan ja hänkin totesi puun olevan vaarallinen. Pihassa katkaistiin siten pihlaja ja haapakin niin, että siitä jäi muutama metri linnuille ja ötököille. Käpytikka käy usein pihassa hakkaamassa lisä reikiä linnunpönttöihin. Lisäksi poistettiin männystä pari katon reunaan ulottuvaa oksaa ja siistittiin vanhempia jälkiä.

Arboristit hakettivat pienemmät oksat ja rungot pätkittiin. Kuvassa näkyy lahon eteneminen. Mies hakkasi puut polttopuiksi ja tulihan niistä puolitoista mottia. 

Pihlajasta tuli näin hauskan näköinen ja valo lisääntyi puutarhassa. 

Mukavaa aivovoimistelua saatiin viime viikolla, kun pitkästä aikaa tehtiin ruokaa vähän isommalle porukalle. Päivittäistavarat  olemme kohta puolitoista vuotta tilanneet netin kautta, mies käy hakemassa kassit kerran viikossa. Toimiihan se, mutta kyllä ruokavaihtoehdot kovasti kapenevat, uusia ideoita ja ajatuksia ei synny. En ole käynyt ruokakaupassa yli vuoteen.

Saimme toiset rokotukset kesäkuun lopussa ja uskaltauduimme viime sunnuntaina Tampereelle museokeskus Vapriikkiin tyttären perheen kanssa. Finlaysonin historiaosassa jäin miettimään, että miten ennen kudottujen kankaiden valmistusta mallisuunnittelu mahtoi tapahtua. Kovasti paksu oli ainakin kirja eri vuosien kankaista. Ostettiinko mallit jostain, vai purettiinko ostettuja paloja vai oliko tehtaalla suunnitteluosasto? 60- ja 70-luvullahan sitten painokankaiden suunnittelijoista tuli nimekkäitä. Hortoilimme myös jonkin aikaa keskustassa. Tarkkaan katsoessa kuvassa näkyy uuden areenan kulma. Kummasti näin pieni reissu energisoi; toki ilman viileneminenkin on auttanut, jaksaa taas pihassa puuhata. Niin ja kävin minä oikein kangaskaupassa ja eilen, ihanaa, kampaajalla.

Pari viikkoa sitten vierailukohteena oli arboretum Frick (kuva yllä), mutta silloin vielä polttava helle vaimensi innostusta. Nyt olen ompelemassa kaikille lastenlapsille jotakin, koska vierailuja on luvassa, niitä odotellen t. HennaMar

Mekko valmis

 

Kuvassa pihatarhuri iltakierroksella. Kuvasta näkyy pihamme varjoisuus, ilta-aurinko siivilöityy vain sieltä täältä metsikön takaa pihaan. Tänä kuumana kesänä se on kyllä ollut hyvä ominaisuus, mutta on vaikuttanut tietysti kasvien valintaan.

Mekon kuvissa taas näkyy valon vaikutus väreihin. Pihassamme parhaiten tulevat esiin vaaleat valkoiset ja keltaiset sävyt. Kohta on töyhtöangervojen kukinnat auki ja ne muodostavat vaaleat pilvet puutarhan reunamille. En loppujen lopuksi joutunut muuttamaan mekon kaavaa paljonkaan. Lyhensin reilusti, se oli ohjeissakin sanottu ja kavensin vähän yläosan etukappaletta. Tein jopa niskaan aukon nappilenkillä, vaikka sitä ei välttämättä tarvitse. Huolitteluun käytin ohjeistettua ala-varaa silitettävällä kovikkeella vahvistettuna. Taskujen ompelussa vähän takkuilin; niitä en tehnyt testikappaleeseen, mutta nekin ovat nyt paikoillaan.

Toisin kuin ompelukset, piha ei koskaan valmistu ja siellä riittää aina ihmeteltävääkin. Esimerkiksi harjaneilikat, jotka tekevät samaan kukkaterttuun erivärisiä kukkia ja purppuraheisiangervo, jossa yksi oksa vaihtaa väriä kesken kaiken. Kaksivuotisten harjaneilikoiden kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, koska ensimmäisen vuoden kasvut ovat lamoavia ruipeloita, joista ei uskoisi näin upeita kukkia tulevan. Purppuraheisiangervoja meillä oin kaksi ja kolme lisää on naapurissa. Mies onkin löytänyt pieniä taimia ja nyt niitä on kasvamassa kolme tontin takakulmassa.

Minulla oli viime vuonna paljon erilaisia unikoita sekä maassa että ruukuissa ja yllä olevat ovat viime vuoden 'satoa'. Tanskan lippu on vaihtunut Sveitsin lipuksi ja mustasta joutsenesta on tullut punamusta. Vaikka pihassa on vähän kesäkukille sopivia paikkoja, yritän aina kasvattaa kesäkukkia maassa ja ruukussa. Niiden kasvua on mukava seurata, vaikka se joskus hidasta onkin t. HennaMar

 

Kaavan testaus

 

Sain vihdoin ommeltua testikappaleen StyleArc Hope-mekkokaavasta. Minulla ei ole aiemmin ollut tämän australialaisen yhtiön kaavoja, joten tein koekappaleen vanhasta lakanasta, joka oli sopivasti saatavilla. Tilasin kuitenkin kaavan tutulta toimittajalta Ruotsista: fagert.se.

Myös kaavoitus oli melko erikoinen eli raglanhiha-aukosta lähtevä 'kimonohiha'. Tänä vuonna näyttää olevan trendikästä puhvimaiset hihat. Myös kukkakuvioisia mekkoja on monenlaisia ja luulen, että tuo lakanamekko voisi mennä mukana ihan täydestä, vaikka haalistunut onkin. Toki aion seuraavaksi uskaltautua mekkokankaan leikkuuseen. Osoittautui  nimittäin, että kaavassa ei ole paljonkaan muuttamista pituutta lukuun ottamatta. Piirsin varalta 12 ja 14- tuumaiset ja niinkuin arvelinkin kokoni on jossain niiden välillä. 14-tuumaisesta kavennan vähän yläosaa. Kokeilin myös hihansuun jättämistä avoimeksi, mutta rypytetty on parempi. Englantilaiseen tapaan kaavaan oli varmiiksi piirrety saumanvarat ja itse asiassa se tuntui ihan kätevältä. Mekko oli muutenkin tosi helppo ommeltava.

Pihan kukkimisvauhti on hurja, kuva on noin viikon vanha ja nyt ollaan jo taas pidemmällä kukinnoissa. Erityisen ilahtuneita olemme siitä, että keltavale-unikot, Meconopsis cambrica, ovat palanneet useaan paikkaan; lastenlapset ovat ahkerasti levittäneet siemeniä. Kimalaiset ovat erityisesti ihastuneet näihin ja jatkuvasti näkee, kuinka kukat keinuvat, kun mehiläinen kiertää kukan sisässä. Olin muutoin väärässä akileijojen suhteen, keltaisia ilmestyi tänä vuonna useita ja myös aivan vaaleita lähes valkoisia on monta. Täytyypä kerätä niiden siemeniä syksymmällä.t. HennaMar

20 kysymystä kesästä

Jasminin haaste blogista jasukuvaa. Kevyt kesäharjoitus.

Mekko vai housupuku?

- mekko olisi kiva, käytännössä farkut lähes aina

Shortsit vai hame?

 -hame

Lippis vai lierihattu?

- rakastan hattuja

Pehmis vai jäätelöpallo?

- pehmis

Herneet vai mansikat?

- mansikat, herneet eivät sovi

Palju vai poreallas vai järvivesi?

- meri on paras

Grilliherkut vai kesäkeitto?

- kesäkeitto on yäk (lämmin maito) 

Mökki vai teltta?

- ei oikein kumpikaan

Varjo vai auringonpaiste?

- varjo 

Kesäsade vai kesätuuli?

- sade pihalle, yöllä

Lavatanssit vai festarit?

- ei kumpikaan 

Roadtrip vai riippumatto?

- molemmat

Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut?

- aikaiset aamut

Ravintola vai picnic?

- molemmat

Päivä rannalla vai huvipuistossa?

- ei kumpikaan

Matkailu kotimaassa vai ulkomailla?

- jälleen molemmat

Trampoliini vai löhötuoli?

- eikä kumpikaan

Sandaalit vai tennarit?

- tennarit, jalkoihini ei tahdo sopivia sandaaleja löytyä

Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä?

- ilman paitsi meikkivoide ja aurinkorasva

Kukkien istuttaminen vai kasvimaan lannoitus

- kukkia, kukkia

Kesäterveisin HennaMar 

Kadonneista oppia

Sain haasteen Kadonneista oppia Annelta (Annen Allakka) Kiitos Anne ja kiitos erityisesti Puutarhaelon Riitalle, joka laittoi haasteen liikkeelle. Olen näitä kyllä lueskellut ja kiva päästä mukaan. Kirjoitan tätä lähinnä siitä näkökulmasta, että mistä olen itse eniten oppia saanut. Olen blogissani useammankin kerran kertonut menetetyistä kasvilajikkeista ja otin tähän vähän erilaisen näkökulman.

Kasvin hankinta

Kasvihoukutuksia löytyy kaikkialta kesäaikaan, mutta kokemuksista viisastuneena olen keskittänyt hankinnat paikallisiin taimitarhoihin ja niissäkin pääasiassa niiden itse viljelemiin lajikkeisiin. Valitettavasti  nykyinen 'hovihankkijamme' Karimaaan puutarha Kokemäellä on tänä vuonna siirtänyt taimimyyntinsä Sasky:n asfalttipihalle. Tähän asti taimimyynti on tapahtunut Verner Viitasaaren perinnepuutarhan suojassa ja joka vuosi puutarhaa ovat opiskeliijat kohentaneet lisää. Eli käynneistä on ollut iloa sekä puutarhan seuraamisessa että kestävien kasvien hankinnassa. Tätä ennen ostin taimia Siikaisissa olevalta taimitarhalta, mutta sen tilannetta en tiedä. Olen karvaasti oppinut, että varsinkin ketjujen kesäisissä taimimyymälöissä voidaan myydä jopa täysin alueelleemm sopimattomia kasveja, jotka on kasvatettu missä tahansa. Pelkään nykyään myös mm. espanjansiruetanan leviämistä. Näin jo muutama vuosi sitten minkälaista jälkeä ne tekevät puutarhassa Tanskassa. 

 Yllä olevat kuvat liittyvät tähän siten, että olen oppinut tarkastelemaan ostamiani taimia tarkemmin. Ihan ensimmäinen koristeomenapuu, jonka ostin, oli ympätty 'villiomenan' juureen, tällainen kasvihan on kerralla menetetty, jos se kuolee. Punaisena kukkiva marjaomenapuu on ostettu Siikaisista ja on omajuurinen. Se paleltui alkuvaiheessa yhtenä talvena kokonaan, mutta juuresta kasvoi kaksirunkoinen komea puu. Tuo ensimmäisen kuvan koristeomenapuun ranka kuuluu valitettavasti suureen joukkoon kasveja, joiden menehtymisen syytä en tiedä enkä siis ole voinut oppia ottaa. Rungon ja telineen varassa kasvaa nyt Köynnöshortensia. Köynnösten kasvattamisessa minulla on ollut eniten epäonnea ja siksi alemman kuvan kärhöt ovat kruunu- ja viinikärhäjä, jaloihin lajeihin en tuossa vaiheessa uskaltanut panostaa.

Katoava maa

Olimme oppineet aiemmin hoitamistamme pihatarhoista, että puhdas maa on kaikkien istutusten paras perusta. Nyt vuosien mittaan tällä savipihalla olemme oppineet, että maan lisääminen ja kunnostus on jatkuvaa työtä. Ilman jatkuvaa lisäystä,  savi nousee vähitellen esiin vallitsevaksi. Olemme käyttäneet sekä ostettua (puhdistettua) maata, hiekkaa , pussimultaa ja tärkeintä eli miehen joka kevät levittämää kompostia.

Siemenistä kasvatus

Mitä enemmän kasvattaa itse kasveja siemenistä, sitä paremmin oppii tuntemaan eri kasvien ulkomuodon pieninä taimina. Näin voi jo keväällä tunnistaa mahdolliset uudet alkajat ja kasvilisäys on tältä osin ilmaista, eivätkä siemenetkään ole kalliita. Erityisesti pidämme kaksivuotisista vaeltajista, jotka saavat lähes vapaasti kasvaa siellä, mihin ilmestyvät. Kuvassa on perenna Mustilan siemenistä eli Pärskäjuuri, tumma tai vaalea, vielä ei tiedä kumpi, koska ensimmäistä kertaa kukinto tulossa. Toki kasvin arkkitehtoninen olemus on upea sellaisenaan, mutta kesti vuosia ennenkuin ne alkoivat erottua edukseen.

Värien valinta

Väreistä olen kai oppinut ennenkaikkea sen, etten niitä juurikaan pysty hallitsemaan. Kuvassa akileijoja tältä vuodelta. Alunperin pihalla oli vaaleanpunaisia ja lisäsin itse violetteja, josta seurasi se, että violettien määrä vain lisääntyy. Toissa vuonna keräsimme lastenlasten kanssa kaikki violetit pois, josta seurauksena akileijat ovat entistä tummempia (vasemmalla)? Oikealla kukkia tyttäreni pihaltamme keräämistä ja kasvattamista, mukana jopa yksi vaaleanpunakeltainen. Keltaiset, joita yritin kasvattaa ovat jo meiltä kadonneet väriä jättämättä. Joskus myös ihan valmiina ostetut yllättävät kuten jaloangervot: ostin kuusi vaaleanpunaista ja sain yhden punaisen ja viisi valkoista! Nykyisin kiinnitän enemmän huomiota kasviin kokonaisuudessaan sekä lehtien sävyihin. Kukinta on niin lyhyt aika, vaikka toki ihana.

Kadotettavat

Loppuun vielä esimerkki kasveista, jotka siirsimme ja mies 'vangitsi' puukehikoin. Kyseessä ovat konnan- ja neidontatar. Kumpikin tuntuu leviävän hillittömästri juuriversoin, vaikka oiln varta vasten etukäteen selvittänyt, että nämä eivät kuuluneet vältettäviin sukujensa edustajiin. Ei siis koskaan enää mitään, jonka nimessä on t-a-t-a-r.!

Lukemistani muista blogeista huomasin kuinka sattumanvaraista yksittäisten kasvilajikkeiden menestyminen usein on. Listoilla oli toki meiltäkin kadonneita, mutta myös sellaisia, jotka meillä ovat menestyneet. Armeliaasti kadonneet kataoavat myos pihatarhurin muistista ja löytyy uutta kokeiltavaa t. HennaMar

Sinivoittoista

 

Toisin kuin tulppaaneista, tiedän varmasti, mistä nämä Tiibetinkoirankielet eli Kesälemmikit (Cynoclossum amabile) ovat pihaan tulleet. Sain nimittäin vuosia sitten kaksi pussillista siemeniä siskoltani ja sen jälkeen ne ovat kaksivuotisina vaeltaneet ja myös lisääntyneet kaikkialle pihaan.Eniten on sinisiä , joitakin valkoisia ja joskus vaaleanpunaisia. Ei haittaa yhtään, päinvastoin, nämä sopivat kaikkien kasvien seuraan ja ne on helppo poimia kokonaisina pois, kun kukinta on ohi. Oisko tämä nyt sitten sitä dynaamista puutarhasuunnittelua (?), ainakin tarhuri pysyy liikkeessä...

Myös ommelluissa vaatteissa on paljon sinistä. Tämä kietaismekko on ommeltu Ottobre Woman-kaavasta muokaten, toivottavasti on sopiva. Valkoinen oli niin voimakkaasti läpinäkyvä, että laitoin mekkoon kokovuoren. Pikkuveljelle ompelin laatikkopaidan, jonka selkäosa on yksivärinen sinininen. Vanhassa Ottobressa oli hauskasti sama kaava sekä pienemmässä että isommassa koossa. Ompelin pienemmän koon viime kerralla serkkupojalle. Tällainen laatikkomalli on toivon mukaan viileämpi kesäkuumalla, joka meille on jo saapunut. 

Keväinen kosteus on suorastaan röyhäyttänyt kaikki kasvit. Onneksi näin, sillä talvikylvöistä ei tullut oikein mitään, ainoastaan punapäivänkakkarat ja ritarinkannukset itivät enemmän.(klik). En tiedä , mikä oli vikana aika, paikka vai multa vai joku muu? Ostamistani perennojen siemenistä iti vain verikurjenpolvi: yksi ainoa! Itse kerätyistä en saanut ainuttakaan paratiisililjaa, vaikka viime vuonna niitä tuli parikymmentä ja karhunjuuria tuli kaksi. Huomasin nyt, että karhunjuuri oli itse pitänyt huolen lisääntymisestä ja pieniä taimia on kukkamaassa ja poluilla kymmenkunta.

 Ja kyllähän se taimettaminen onnistuu, kun on oikeat otteet. Mies laittoi uuden omenapuun tukikepiksi viime vuonna vanhasta puusta leikatun oksan ja nyt siitä on kasvamassa viisi uutta versoa, vaikka keppi oli ollut vajassa vuoden. Taitaa olla niinkuin norjalaisessa puutarhaohjelmassa sanottiin eli että elävää omenapuuta ei leikkaamalla saa tapettua. Puutarhan vehreydestä nautitaan nyt, viis hyttysistä! t. HennaMar