Lahjaompeluja

Ompelin mademoisellelle tunikan ja pikkuveljelle paidan joululahjaksi.  Kaavoina käytin Ottobren peruskaavoja soveltaen.  Bambikankaan arvasin miellyttävän neitiä, mutta pojan kangas oli sikäli nappivalinta, että pingviinit ovat kuulemma  juuri tällä hetkellä hänen lempieläimiään. Paidasta tuli vähän iso, mutta onneksi kasvuajat ovat edessä.  Joustocollege oli hyvä valinta tunikaan, koska se on ryhdikäs myös helmaröyhelössä. Valitettevasti en muista, mistä kankaat tilasin. Ompelin solmupannan trikoopalasta (ohje : Kangas Keidas) ja koristepöllöt siihen on ostettu Käsityömessuilta Tampereelta.  

Ompelin myös tunikan perusväreihin sopivat housut joustavasta vakosametista. Tästä kankaasta irtosi aivan hillittömästi väriä esipesussa. Housuissa käytin Ottobre Woman- kaavan pienintä kokoa, mutta aika isot näistä tuli silti. Etäältä ompelussa on omat hankaluutensa, onneksi tunika hyväksyttiin heti käyttöön. 

Kuten kuvista näkyy meillä oli aikalailla musta joulu (tai vihreä!), mikä oli tietystri lastenlasten kannalta harmi. Esikoinen ja kuopus olivat perheineen meillä jouluna. Keskimmäisen perhe vieraili pari viikkoa ennen joulua ja kokosi tonttutalon esille, lisäsin siihen vielä vanulunta näytiksi. Messuilta ostamani huovutettu kettu lähtikin sitten mukaan matkaan Frankfurtiin. 

Joulukuussa oli ihanan vilkasta elämää talon täydeltä. Nyt on taas hiljaista ja aikaa kevään odotteluun t. HennaMar

Joulukuun J-kuvat

 

Jaloritarikannukset, joita amarylliksiksi (virheellisesti) kutsutaan ovat näyttävimpiä joulun ajan kukkasista. Vasemmanpuoleiset kera ruusujen toi tyttäreni tuliaisiksi. Oikeanpuoleisen ostin sipulina paikallisesta kukkakaupasta.  Varsi jäi tässä lyhyeksi, mutta kukat ovat sitten sitä suurempia. Kukinta on vähän aikaisessa, mutta toinen varsi on tulossa ja näyttää kasvavan enemmän korkeutta.

Jugendarkkitehtuuri yhden suomalaisen arkkitehdin suunnittelussa. Estlander suunnitteli lähinnä asuinkerrostaloja ja monia niistä voi vielä nähdä Helsingissä. Kirjassa on käsitelty arkkitehtuurisuuntausten syntyä ja katoamista laajasti ja siitä käy ilmi, miten paljon vaikutteita omaksuttiin jo tuolloin yli maiden rajojen. Yhtenä esimerkkinä on myös mainittu taiteilijayhdyskunnan rakennus Darmstadtissa, jossa kävimme viime kesänä. Toisaalta suunnittelussa käytettiin kotimaan historiallisia rakennuksia innoittajina kuten tässä Olavinlinnaa. 1900-luvun alussa alettiin vasta suunnitella taloja sisätiloista lähtien, siihen asti julkisivu oli onnistumisen tärkein kriteeri!! Kirjassa on tietysti upea kuvitus ja mukana myös pohjapiirroksia asunnoista.

Jäännöspaloja. Ompelin vielä joitakin vaatteita joululahjoiksi, mutta lähinnä olen karsinut kangasvarastoja. Olemme vieneet taas muutaman laatikollisen isompia kangaspaloja Konttiin. Kuvan ruskeasta tweed-kankaasta ompelin molemmille tyttärentyttärille aikanaan liivihameet. Kangas on ostettu Brysselin keskustan kangaskaupasta ja muistan vieläkin, miten hyvä ommeltava se oli. Tuntui, että kangas myötäilee ompelijan pyrkimyksiä koneella. Tuloksen kannalta olis siis hyvä satsata laadukkaisiin materiaaleihin, mitä en aina itsekään muista. 

Nuoremman tyttären perhe koosti 'tonttukylän' eteisen koristeeksi.  Nyt on joulun odotuksen aika. T. HennaMar

Marraskuun mm

 

Messutuliaisia. Olen jo aikomani joululahjaompelut melkein valmiiksi tehnyt, joten Tampereen käsityömessuilla katselin lähinnä jotain kivaa joulukoristeluun ja ompelujen viimeistelyyn. Kuvassa kurkisteleva kettu ja pienenpieni tonttu ovat uusia, muuta vanhoja matkamuistoja. En sentään vielä aloittanut joulukoristelua tosissaan. Ulkona edelleen leijonankidat kukkivat (18.11.) ja yhtään lunta ei ole vielä tullut. Tytär osti kauniin vakosamettimekon. Vakosametti oli minun nuoruudessani tosi suosittua ja minullakin oli äidin ompelema vihreä vakosamettitakki nk. maxitakki, josta olin kovin otettu

Mekkokangas. Oli taas valtavasti katsottavaa messuilla ja tarttuihan sieltä mukaan myös Kaisa Turtiaisen mekkokangas itselle. Tämän kankaan ja leijonakitojen kauniin värikirjon myötä voi jo varovasti unelmoida keväästä. 

Muutos syksysäässä. Viime yönä satoi sitten ensi kerran lunta.  Siirrytään talvisäähän t. HennaMar

Leuto lokakuu

 

Leijonankidat ovat kukkineet jo monta viikkoa. Lämmin lokakuu on pysäyttänyt syksyn etenemisen pitkäksi aikaa. Kukat näkyvät lasin takana kuistilla. Laatikossa on vielä joitakin siemeniä, mutta nyt on syyskylvöt tehty.  Lastenlapset puhdistivat unikoiden siemenet ja kylvin niistä puolet syyskylvönä. Osan säästin kuitenkin varalla kevääseen.  Laitoin myös kahta eri lajiketta malvoja, keväällä nähdään, miten onnistuvat kasvamaan siirrettyjen malvan alkujen kanssa. Myös viimeiset pikkusipulit uskalsin nyt laittaa maahan, kun ilma taitaa vihdoin kylmetä.

Puut ovat saaneet rauhassa valmistautua talveen ja ovat jo melkein lehdettömiä.

Kuten kuvasta näkyys luemme edelleen lehdet paperisina. Valitettavasti vain toiminnan keskittyminen on johtanut siihen, että lehdissä on samoja uutisia ja artikkeleita ja jopa mainokset toistuvat. Tuntuu, että sekä netti-, televisio- että paperiaineistot hankitaan samoista lähteistä ja toistuvat sitäkin kautta monta kertaa.  Ainoa syy kahteen lehteen viikonloppuisin on paikallisuutiset. Pitäisi olla myös vaihtoehto, jossa voisi tilata lehdet vain arkisin, koska varsinkin pitkät artikkelit ovat lehdissä samoja viikonloppuisin.  Kausivalot ajastimineen on asennettu ja helpottavat vähän aamun pimeyttä. Vähitellen mieli kääntyy jouluun. t. HennaMar

Paitakaavaa taas

 

Tällä kertaa tein uuden paidan käyttäen vanhaa puhki kulunutta paitaa kaavana (kuvassa valkopohjainen).  Purkaminen oli vähän hankalaa, koska kangas oli haurastunut käytössä ja halusin palat tietenkin kokonaisina.  Toisen hihan etukappaleineen jätin purkamatta, että voisin tarkistaa työjärjestystä. Muistelen jonkun joskus kirjoittaneen, että muotolaskoksen välys voidaan siirtää hihaan (?) ja näin ilmeisesti tässä oli, koska niitä ei paidassa ollut.  Helppo siis ommella ja käytössä hyväksi todettu. Hihahalkion tosin tein Ottobren blogin ohjeella, koska en jaksanut nyhertää pieniä osia auki.  Uusi kangas oli aavistuksen paksua, täytyisi taas 'opetella' hakemaan kankaat kaupasta nettitilauksen sijaan. Miehelle ompelin tutuilla kaavoilla trikooyöppärin ja trikoon ompelu on kyllä paljon helpompaa kuin kudotun kankaan, joka vaatii suurta tarkkuutta. Yleensä minulla on paha tapa liioitella saumanvaroissa ja se voi kostautua toisiinsa sopimattomina osina.

Lämmin syksy jatkuu ja leijonakidat ovat komeimmillaan vasta nyt. Nostimme ruukut ikkunan eteen takapihalta ja tuo takimmainenkin on avannut lisää nuppujaan.  Jonkin verran laitoin kevätkukkien sipuleita, mutta syksyn siemenkylvöt saavat vielä odottaa. Pihalla on ruska parhaimmillaan, mutta kohta riittää haravointia. t. HennaMar

Syyskuussa kolme kuvaa

Suurkrassi, salmatkustaja. Uuteen kukkamaahan oli livahtanut jossain välissä yksi krassin siemen. Tämän perusteella tusinan verran krassin siemeniä riittäisi kattamaan kaikki pihan kukkapenkit.

Siemenpankkeja. Olen kerännyt kesäkukkien siemeniä aina syksyisin ja nyt taidan tehdä miehen ehdotuksen mukaan eli kerätä unikkopellon siement talteen ja kylvää ne sitten myöhemmin uudestaan, kun kasvustot on poistettu. Noilla somniferum- suvun unikoilla on nimittäin tapana kasvaa sitä pienempinä, mitä tiheämmässä ne ovat, jollloin sormenkynnen kokosista kukinnoista ei ole paljon väriä tuomaan.

Satoakin saatiin muutaman tomaatin verran. Omenoita toki  riitti meilläkin. Omenahillosta on jo pari kertaa leivottu hillopitkoa ja osan veimme tyttärelle.

Ompelu ovat olleet tauolla lähes koko kesän, mutta vähitellen olen palaamassa ompelupöytäni ääreen. t. HennaMar

Elokuun eet

 Ensimmäinen unikko uudessa maassa, josta varasin ison osan 'unikkopelloksi' yksivuotisille. Aidan taakse on suunnitteilla vastaava malvamaa.

Erikoinen kukan väri, luonnossa lähes vihreä. Useissa blogeissa on ollut kuvia toinen toistaan kirkkaamista punaisista tsinnioista.  Esikasvattamistani vain kolme kasvoi täyteen mittaan ja niistäkin kaksi on omituisen keltavihreitä.

Ennätysmäärä omenasoseita pakkaseen. Meilläkin omenasato (ainoasta puusta) oli valtava ja mies pilppusi ahkerasti ainekset 48 sosepurkkiin ja vielä 2,5 kg omenahilloa. Jäi vieläkin pari ämpärillistä. t.HennaMar

Heinäkuun kolme Harmaata

Heinäkuussa taivas on useimmiten ollut Harmaa ja sadettakin on saatu, runsaasti

Ohotanmarunan Hopeiset lehdet ovat asettuneet hyvin uuteen kukkamaahan.

Lisää Hopeanharmaata on käenkukissa ja nukkapähkämöissä. Hopeapensas on vielä etsinnässä. t. HennaMar
 

Uutta kukkamaata

 

Puutarhamatkalla juttelimme tyttären kanssa, miten risteilevät polut toivat mielenkiintoa useissa näkemissämme pihoissa. Samaan aikaan mies oli katsellut jälleen kerran parvekkeelta kulunutta keskinurmikkoa omassa pihassamme. ja niinhän siinä sitten kävi, että päätimme luopua entisestä 'pelialueesta' keskellä pihaa. 

Pihaan muotoutui pitkänomainen maa, jossa tässä kuvassa oikeaan reunaan on jo istutettu punakoivu  (Betula pubescens f. rubra) ja neljä jaloangervoa. Punaisia koivuja näimme puutarhamatkalla ja kun sitten ilmeni, että tuo versio on Oulusta löytynyt mutaatio, halusin sellaisen uuteen maahan. Punainen lehdistö rikkonee melko tasaisen vihreätä taustaa ajan kanssa. Lisäksi halusimme vielä jotain hopean väristä. Etupihallamme on kolme Ohotan marunaa (Artemisia schmidtiana), jotka muodostavt kauniit pöyheät kasvustot. Niitä siis. Lähimmät löytyivät Rauman läheltä Vuorelan puutarhalta. Tämä olikin onnekas sattuma, koska pitkään käyttämämme Karimaan puutarha Kokemäellä on myyty ja toiminta loppunut(?). Nyt löytyi upea taimitarha, jossa on todella paljon perennoja yms. Matka on pitkähkö, mutta ei paljon pitempi kuin Kokemäelle.

Kuvassa viime vuonna uusittu hiekkalaatikon kukkamaa, johon löysin Vuorelasta kivan lisän: hiekkamaruna (Artemisia stelleriana ), joka viihtynee hiekkaisessa maassa. Nuo laukat olivat yllätys,koska en ollenkaan keväällä muistanut niitä laittaneeni. Hiekkamaruna kasvaa melko korkeaksi peittämään sopivasti laukkojen kellastuvat lehdet. Taimi odottaa vielä ruukussa syysistutusta.

Myöhemmin haimme vielä maahan muutaman kiven jakamaan alueen ja helpottamaan ylläpitoa. Mies teki myös matalan aidan polun viereen tukemaan harson alla kasvavaa unikkopeltoa!!! Tämä on varjoisen pihamme aurinkoisin paikka ja yritän siihen kasvattaa kesäkukkamaan. Muilta osin istutukset ovat vielä mietinnässä. Hopeapensas oli mielessä, mutta sallaista en ole löytänyt. Täytyy nyt miettiä rauhassa. t. HennaMar

Puutarhamatkalla, kolme kuvaa

 

Kävelyllä Mariestadissa. Kaupunki muistutti meidän mielestä Raumaa, katujen nimetkin olivat pitkälti samoja.

Kurkistelua pihoihin. Näkemissämme puutarhoissa parasta oli, että joka puolelta löytyi uutta katsottavaa. Kasveja oli joka korkeudelle, erityisesti jäi mieleen pienten puiden käyttö toisten kasvien alla. Kuva on pionipuutarhasta (matka oli Pionistiyhdistyksen tilaama), ja täälläkin oli käytetty paljon erilaisia kasvja rytmittämään kokonaiskuvaa. Kävimme myös parissa taimitarhassa ja kyllä kateudella katsoi sitä valtavaa lajien määrää erityisesti puuvartisissa kasveissa.  Varsinkin havuissa oli lajikkeita, joita en ole ennen nähnyt. Kuljetusongelmista johtuen toin omaan pihatarhaan vain yhden perennan: valkoinen malvalajike uudeksi vaeltajakasviksi. Toki toin myös uusia siemeniä.

Kultasadepuu Tukholman lähellä. Kultasadetta oli tuolla omakotialueella joka puolella niin paljon, että onkohan siitä tulossa haitallinen vieraslaji eteläisessä Ruotsissa ? Meillä oli onnea sään kanssa, vain kerran osui hetkeksi sadepilvi kohdallemme, vaikka jatkuvasti oli kuuroja siellä täällä. Kotipihalla oili jo aika poistaa lemmikit, nyt ovat kukintavuorossa akileijat, illakot ja ailakit. t. HennaMar

Toukokuun kolme

 

Taimikasvatus kasvivalolla sisällä ei oikein onnistunut. Aloitin liian varhain ja taimet rönsistyivät varsinkin kesäkukat. Siirsin taimet ulos ruukkuihin ennen toukokuun puolta väliä. Silloin yksi vähän aneeminen auringonkukka sentään kukki, tomaatit ja leijonankidat odottavat ulkona komistumistaan.

Kaavojen tuunausta. Ompelin itselleni vielä yhden paitapuseron. Tähän(kään) kaavaan en ollut oikein tyytyväinen. Puolihameen kaavalla olen jo tehnyt niin monta hametta, että sen ompeleminen on helppoa. Kaava on vähitellen muokkautunut Ottobren kaavasta ynnä aiempia tekeleitä mittaillen. Tein mustasta farkkukankaasta, koska farkku on vain käytössä ylivoimainen ja useimmiten päällä.

Talvikylvöön ensi syksylle toin nämä siemenet vierailulta esikoistyttären luona Saksassa. Viime vuoden talvikylvöt nimittäin onnistuivat yli odotusten. Kylvin siemenet tällä kertaa kasvilavaan, koska hyötykasvien kasvattajaksi minusta ei taida olla. Tulokset alla ja linkki postaukseen tässä.

• Palava rakkaus satoja taimia
• Ritarinkannus kymmeniä taimia
• Ranskan tulikukka kymmeniä
• Ranskan tulikukka kymmeniä
• Kyläkurjenpolvi yksi
• Perhoangervo 0 (Taas!)

Pärskäjuuresta en ole varma, koska pienet taimet näyttävät vähän oudoilta, täytyy odotella vielä ja varmistua lajikkeesta. Palavan rakkauden ja ritarinkannuksen taimia siirtelin jo ruukkuihin, samoin sen yhden ainokaisen kyläkurjenpolven. Koska siemenet olivat itse ja tyttären keräämiä kylvin  niitä aivan liikaa, kun en luottanut itämiseen. Osan taimista olen jo repinyt kompostiin ja nyt odotan ja katson, kasvavatko siirretyt vai siirränkö vielä lisää. Kesäkukkien siemenet ulos on vielä kylvämättä, kun yleensä olen aloittanut kesäkuun alussa.

Lisää puutarhaintoa lähden hakemaan puutarhamatkalta Ruotsiin. T. HennaMar

Kesähatut

 

Ompelin kesää varten nyt huhtikuussa lierihatut. Ihoni on arka auringolle ja pidän kesälomilla yleensä hattua. Olkihatut ovat kivoja, mutta ne murtuvat ja hajoavat helposti eikä niitä voi pakata. Viime kesän puutarhamatkalle ostin viime hetkellä kalastajahatun, mutta nyt päätin satsata lierihattuihin hyvissä ajoin. 

Nyt on sitten, mistä valita. Ompelin tuohon ylempänä olevaan jopa ripustuslenki, josta sen saa naulaan bussissa.  On varmaan nostalgian huippu, kun ompelee 70-luvun hippihattukaavalla hatun Nostalgia-nimisestä kankaasta (Nanso). Kaava löytyi Kodin kuvalehden sivulta, jossa oli uusintapainos vanhasta Käsityökerhon kaavasta. Pidin tästä 5-osaisuudesta ja kaava vaikutti sopivalta ja olikin hyvä lähes selliasenaan. Tuo sininen kangas, jonka valitsin Eurokankaasta osoittautui kuitenkin vähän liian jäykäksi, varsinkin kun valitsin tavallista jämäkämmän tukikankaan. Niinpä ompelin samantien  toisen punasävyisen ohuemmasta puuvillapalasta. Olen joskus tilannut, muistaakseni Prymiltä,  pari  puuvillakangaspalaa, jotka ovat jääneet käyttämättä. Toisen kuviona oli pieniä pupuja eli olin kai aikonut niistä lastenlapsille. Nyt tein pupukankaasta vuorin kumpaankin hattuun. 

Kuten kuvista näkyy saatiin takatalven lunta ja ruukkuja ei voi vielä ottaa käyttöön. Sisällä esikasvatettuja ehdin jo vähän karaistakin ulkona, mutta nyt täytyy taas jäädä odottamaan. t. HennaMar

Huhtikuun hoot

 

Huhtikuu alkoi todella hyytävässä kelissä. Tämä kuva on 5. päivä otettu,jolloin puhalsi hyytävä viima ja luntakin saatiin lisää. Onneksi sää vaihtui keikkuen nopeasti lämpimämpään suuntaan.

Minä ompelinkin jo vaatteita hellesäihin. Itselleni brodyyripaidan, josta nyt ei ole kuvaa ja mademoisellelle helleoranssin liivihameen, kissapaidan ja kukkapannan. Hameen kaavan otin vanhasta Sömnadsmagasin-lehdestä, paitakaava on Ottobren ja hiuspanta ommeltu jämäpaloista. Piha näyttää tässä kuvassa paljaalta, mutta vielä siinä pitkään oli jääkokkareita. Mies aloittikin jo pihan raivausta, siinä on näin keväisin iso homma pelkästään perennamaiden siivoamisessa.

Hihamysteeri ja sen ratkaisu taas. Ompelin vuoratun verkkatakin ja jälleen kerran juutuin kohtaan, jossa hiha ja vuori ynnä resori yhdistetään niin, että saumat jäävät hihan sisään. Jotenkin nuo kääntöhommat nyrjäyttää ajatukseni. Onneksi on Tosimummon blogit (klik). Ihan en nimittäin onnistunut kangasvalinnassa, vaikka sain sen ostaa messuilta. Luulin ostaneeni puuvillakangasta huppariin, mutta kotona huomasinkin, että collegekangas on polyesteriä ja niinpä päädyin takin ompeluun. Tuolla takana oranssin hameen vieressä näkyy häivähdys omasta keltaisesta paidastakin. Nyt sitten vain odotetaan helteitä, Saksassa niitä on jo ollutkin, mutta eivät ihan meille yltäneet. t. HennaMar

Lisää mmmaaliskuuta

 

Mullan kutsu. Tämän vuoden viljeltäviä esikasvatuksessa. Muutoin hyvin nousseet, muta jostain syystä kanariankrassai ei itänyt ollenkaan, vaan siemenet homehtuivat. Olikohan syynä sammalnappien käyttö, vaikka muuten ne ovat osottautuneet toimiviksi.

Muinaispuvun rakentelusta hautalöytöjen avulla  mielenkiintoinen kirja. Käsityön taito ja kärsivällisyys ovat olleet arvossaan. Kirjan mukaan pelkästään noiden otsanauhojen peukalointi vei kokeneelta tekijältä projektissa viikon.

Tämä on kai sitten se musta aukko. Yritin nimittäin kuvat mustavariksia, jotka ovat palanneet metelöimään pesäpuille. Ilmassa pyöri kaksi suurta joukkoa, jotka kaikkia katosivat, kun kaivoin kännykkäkamern esiin.Muitakin muuttolintuja on jo saapumaassa, on siis kevät! t.HennaMar

Maaliskuun mmm

 Maanantaiaamu Turun torilla. Käytiin taas yhden yön matka sukuloimassa. Näkymä hotellista aamulla. Matka oli kyllä vähällä peruuntua hurjan lumimyräkän takia, mutta onneksi sade lakkasi lähtöaikaamme mennessä,

Messukankaita. Käytiin samalla Turun käsityömessuilla. Messut olivat huomattavasti suppeammat kuin Tampereen, mutta toisaalta ihan sopivan kokoiset parin tunnin kierrokselle. Kankaat ovat Mademoisellelle ja tämän pikkuveljelle. Yllättävän paljon oli kangasedustajia liikkeellä kokonaisuuteen nähden. Talven harmauteen on aina kiva saada värikästä katsottavaa.

Muutos. Jatkoin tyttären tuomaa kimppua siirtämällä sen vielä kertaalleen pienempään malajakkoon. Ilahduttavia värejä näissäkin. Olen myös kylvänyt siemeniä kesää varten, mutta pelkään, että liian aikaisin. Toivottavasti taimet jaksavat sinnitellä oikeaan kevääseen asti. Tänään paistaa aurinko, alkaa taas kohta pihaelämäkin. t. HennaMar

Kuusi kuvaa kesästä

 

Jatkuva harmaus väsyttää ja päätinkin vaihteeksi tehdä postauksen aiheesta, joka kiertää tuolla blogien puutarhapuolella eli kuusi kuvaa viime kesältä.  Kesän värjeä kaivataan taas. Teimme varaslähdön viime kesään vierailemalla tyttären luon Saksassa, josta ensimmäinen kuva on. 

Kauniita katsottavia riitti Virossakin, jossa kävin kesäkuussa toisen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Nämä komeat kuunliljat kasvoivat maalais-/ metsäpuutarhan ojan reunalla. Kuunliljoja näki kyllä muuallakin runsaasti. 

Tämä kuva on jo sitten omasta pihasta. Vanha, aika kärsineen näköinen koristeomenapuu ilahduttaa edelleen valtavalla kukinnalla joka vuosi. Sininen ja valkoinen.

Viime kesän ilonaihe oli preeriangervojen ihana kukinta. Nämä ovat olleet pihatarhassa vuosikymmeniä, hengissä, mutta aika surkeina. Nyt jostain syystä osui niillekin oikeanlainen kesäsää.

 Meren ja taivaan sinisyyttä Kylmäpihlajassa, jossa vierailimme tuttavien kanssa.

Pihassa ilahduttivat myös itse kasvatetut ritarinkannukset. Taustalla töyhtöangervon röyhyt. Tuntuipa hyvältä selailla viime kesän kukkakuvia. 

t. HennaMar